Syksyn merkkejä

Keskiviikko 24.8.2011 klo 10:47 - - ulla -

Siitä on jo aikaa. Ennen pääsiäistä viimeksi kirjoitin, kiittelin luottamuksesta ja toivottelin hyvää pääsiäistä. Niin paljon on tuon jälkeen tapahtunut, ettei ole oikein tiennyt mistä kirjoittaisi. Hienoa aurinkoista ja lämmintä kesää on vietetty, ja vietetään edelleen. Kasvukausi on loppupuolella. Satoa korjataan vaihtelevassa säässä, kiitollisin mielin.

Kalenteria kun katsoo, niin huomaa syksyn lähestyvän. Koulut ovat alkaneet, ja merkintöjä allakkaan alkaa tulla tihenevään tahtiin.  Tänään on ensimmäinen lautakunnan kokous. Siitä se ruljanssi taas lähtee. Tiedossa on tiukkaa taloutta, hankalia päätöksiä, itkua ja hammasten kiristystä.

Varma syksyn merkki on myös se, että eri puolilta alkaa putkahdella pikkupoliittisia, tarkoitushakuisia kirjoituksia. Niin kuin nyt tuo joka eilen lävähti silmieni eteen jostain bittiavaruudesta. Voihan se tietenkin johtua myös ensi vuonna olevista kuntavaaleista, että jotkut alkavat viritellä vaalityötään. Koska kirjoitus jostain syystä kohdistui jopa aggressiivisella tavalla edustamaani puoluetta vastaan, lienee minulla keskustalaisena oikeus kommentoida.

Kirjoittaja on aivan oikein huomannut ja blogissaan maininnut, että keskusta puolustaa lähipalveluja. Näinhän se on, eikä sen pitäisi olla edes mikään uutinen.  Keskustan mielestä kaikki kaupunkilaiset ovat samanarvoisia, asuinpaikasta ja postinumerosta riippumatta. Sen sijaan kirjoittaja ei ole tiedostanut oikein motiivia, miksi me näin haluamme. Asialla ei ole mitään tekemistä vaalien tai pisteiden keruun kanssa. Keskusta on Alkion ajoista lähtien ollut sitä mieltä, että koko Suomesta tulee pitää huolta. Heikompiakaan ei saa unohtaa. Ne ovat ydinajatuksia. Me haluamme myös, että palvelut keskustaajamassa toimivat. Ymmärrämme  senkin, että tiettyjä palveluja tulee keskittää, jo laadun takaamisen tähden. Vastakkainasettelua ei meidän ihannekaupungissamme saa olla sen perusteella missä asutaan!

Kuntaministeri Virkkusen tuleva karttaharjoitus ja kuntien niputtamissuunnitelma yhdistettynä tähän kuntatason poliitikkojen keskittämisvimmaan pelottaa ainakin minua. Myönnän olevani huolissani suomalaisesta maaseudusta. Lisäksi saan kovasti harmaita hiuksia (!!!)  tästä jatkuvasta vastakkainasettelun lietsomisesta. On tarkasteltava kokonaisuutta. Muutenkin olen sitä mieltä, että tuon mainitsemani kirjoituksen tasoinen toisten päättäjien mollaaminen ja irvailu saisi jäädä vähemmälle. Nyt eletään vaikeita aikoja, ja samassa veneessä ollaan. Jos vaan keskityttäisiin hoitamaan näitä asioita niin hyvin kuin osataan, kaupunkilaisten paras mielessä, niin lopputulos olisi varmasti paljon parempi!

Kiitoksen aika

Tiistai 19.4.2011 klo 19:59 - - ulla -

On aika kiittää Teitä jokaista, jotka olette olleet mukanani tekemässä työtä Keskustan, ja sitä kautta koko Suomen puolesta. Erityiskiitokset haluan antaa sille mahtavalle tukitiimille, joka on ollut kanssani tekemässä ja toteuttamassa kampanjaa alusta loppuun. Ilman teitä en olisi urakasta selviytynyt. Kotiväki on ollut ihailtavan kärsivällistä ja kannustavaa. Varsinkin Martalle suuri kiitos jaksamisesta!

Vaalikampanjan aikana on tullut tutuksi sekä Varsinais-Suomi että myös varsinaissuomalaiset ihmiset. On ollut hienoa se, miten kiinnostuneina ihmiset ovat olleet mukana keskustelemassa yhteisistä asioistamme. Ehdokasta on tentattu ja haastateltu, oikeaa edustajaa haettu tosissaan.

Myös itselläni on ollut paljon opittavaa tänä aikana, vaikka pitkään politiikassa olenkin ollut mukana. Keskustalla oli loistava ja asiantunteva ehdokasjoukko.

Siksipä osallemme tullut murskatappio tulikin osin yllätyksenä, ainakin minulle. Kentällä vallinnut henki oli mielestäni toisenlainen. Kritiikkiäkin on tullut, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että tällaista tulosta olisi osannut odottaa. Kansa on halunnut näissä vaaleissa osoittaa tyytymättömyyttään. Keskusta joutui nyt maksamaan pitkästä hallitusvastuustaan. On syytä katsoa peiliin. Kansaa pitää kuunnella herkemmällä korvalla.

Oma vaalitulokseni ei ole huono ensikertalaiselle, sillä 1128 ihmistä antoi luottamuksensa. Sen edessä pitää olla nöyrä ja kiitollinen. Tavoitteeni oli paljon korkeammalla, mutta tällä kertaa en parempaan pystynyt. Saimme kuitenkin Varsinais-Suomesta myös keskustalaista naisenergiaa eduskuntaan. Onnittelut Annikalle ja Eskolle läpimenosta. Työnne ei tule olemaan helppoa. Myös omalta osaltani työ yhteiseksi hyväksi tulee jatkumaan, muodossa tai toisessa.

 Tämän päivän olen viettänyt siivoten, ja huomannut kiertue-elämän jälkeen jopa nauttineeni tuosta työstä. Hiljainen viikko on nyt sopivasti vaalien jälkeen. On aikaa palautua ja rauhoittua normaaliin elämään ja pääsiäisen viettoon.

Oikein hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa!

- Ulla -

Arvostus ei elätä

Sunnuntai 27.3.2011 klo 20:30 - - ulla -

Vaalit on tulossa, ja suomalaisella maaseudulla ja ruuantuottajalla on taas paljon puolustajia. Lehdissä on ollut runsaasti maaseudun puolesta puhuvia kirjoituksia. Ilahduttavaa oli lukea Sitran tekemää  Maamerkit -barometria, jonka mukaan maaseudun arvostus sekä usko maaseudun tulevaisuuteen ovat kasvaneet voimakkaasti. Maaseudun arvostus perustuu pitkälti romanttisiin mielikuviin.

 Totuus on kuitenkin toisenlainen, eikä suomalainen talonpoika elä pelkästä arvostuksesta. Tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja energian hinta on noussut useilla prosenteilla. Yhä suuremmat eläinten hyvinvointivaatimukset aiheuttavat kalliita investointitarpeita.

Kuitenkaan lopputuotteen hintaan tuottajalle näillä seikoilla ei ole ollut vaikutusta, vaan tuottajan osuus elintarvikeketjussa syntyvistä euroista on aivan liian pieni. Ruuan hinta kaupan hyllyllä kuluttajalle on noussut. Hyöty on valunut teollisuuden ja kaupan taskuihin. Yhä lisääntyvän tuonnin avulla pidetään myös kotimaisen ruuan hintaa liian matalana.

 Jos haluamme myös tulevaisuudessa syödä puhdasta suomalaista ruokaa, on tilanteeseen saatava pikainen korjaus. Talkoisiin tarvitaan koko ketju: tuottajasta teollisuuden ja kaupan kautta aina kuluttajiin asti. Tarvitaan reilun kaupan konseptia  kotimaiselle ruualle. Tarvitaan tuotantopanosten hintaan sidottua takuuhintaa tuottajalle. Selkeä merkintä ruuan alkuperästä tulee olla jatkossa itsestäänselvyys, jotta kuluttaja pystyy halutessaan valitsemaan kotimaisen vaihtoehdon. sitä on vaikea valita, jos ei sitä hyllystä löydä. Lähiruuan arvostus on saatava myös käytäntöön, eikä hinta voi olla ainoa peruste ostopäätöksille. Nykyiseen kaupan sanelemaan hintapolitiikkaan on saatava korjaus pikaisesti. 

 Meillä ei ole varaa huoltovarmuudenkaan tähden pienentää nykyisestä ruuantuotantomme määrää. Siksi korjauksia on saatava nopeasti, jotta pystymme säilyttämään maatalouden Suomessa myös tulevaisuudessa.

Yrittäjyys tuo hyvinvointia

Maanantai 14.2.2011 klo 22:44 - - ulla -

Viime uutisviikko oli varsinaissuomalaisen teollisuuden näkökulmasta ajatuksia herättävä. Nokian ja Microsoftin naimakauppa sekä Turun telakan pääasiakkaan menettäminen Saksaan kertovat teollisuuden murroksesta myös täällä kotimaakunnassamme.

Suomalaisen hyvinvoinnin haasteena on lähitulevaisuudessa tuotantorakenteen muutos.  Teollisuuden osuus kansantaloudestamme pienenee, väestö ikääntyy ja julkisen talouden velkaantuminen jatkuu. Näistä syistä yrittäjyyden merkitys hyvinvoinnillemme lisääntyy entisestään. Suomen talouden perusta on yrittäjyydessä ja menestyvässä yritystoiminnassa. Vain siten turvaamme hyvinvointivaltion palveluineen.

Julkisen sektorin tehtävä kilpailukyvyn ylläpitämisessä ja kehittämisessä on huolehtia elinkeinopolitiikan keinoin muun muassa yritysten toimintamahdollisuuksista ja –edellytyksistä sekä riittävästä koulutetun työvoiman määrästä.

On todettu, että Suomessa yritystukien määrä suhteessa BKT:hen on pienempi kuin esim. Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Ranskassa.. Kuitenkin pärjäämme hyvin kilpailukykyä mittaavissa tutkimuksissa. Tästä voisi vetää päätelmän, että meillä tukia käytetään tehokkaammin kuin monessa muussa maassa. Yritystukien on todettu lisäävän työllisyyttä. On aina parempi saada toimeentulonsa tekemällä töitä kuin olemalla jouten.

Meidän pitäisi nykyistä enemmän kannustaa uusien yritysten aloittamiseen. Yrityksen aloittamisessa on aina riskinsä. Yhteiskunta voi palkita yrittäjiä riskin ottamisesta parhaiten verotuksen keinoin.  Myös työllistämistä tulisi pyrkiä helpottamaan ja työllistämisen riskejä vähentämään. Pienten, usein naisvaltaisten palveluyritysten taakkaa olisi helpotettava mm tasaamalla vanhemmuuden kustannuksia nykyistä oikeudenmukaisemmin.

Teollisuus on murroksessa. Meille ei varmaankaan tule uutta Nokiaa. Olisi yhä enemmän käännettävä katseet myös pk-yritysten suuntaan, ja pyrkiä monipuolistamaan elinkeinoelämäämme nykyisestään.  Monesta pienestä voi yhdessä tulla suurta.

 

Hoivatyötä riittää, riittääkö työlle tekijöitä?

Tiistai 18.1.2011 klo 12:10 - - ulla -

Väestö ikääntyy voimakkaasti meillä Suomessa niin kuin muuallakin. Yhä huonokuntoisempana asutaan omassa kodissa tai palvelutalossa. Ikääntyessä ja toimintakyvyn heiketessä tarvitaan apua arkielämän sujumiseksi. Henkilökohtainen apu vaikeavammaisille tuli osaksi kuntien vammaispalveluja vuonna 2009, ja laajeni edelleen tämän vuoden alussa.

Tämä kaikki aiheuttaa lisääntyvää hoivan tarvetta. Samaan aikaan hoitohenkilöstön määrä vähenee. Työmarkkinoille tulijoiden määrä ei kata eläköityvien työntekijöiden jättämää aukkoa. Sosiaali- ja terveyssektorilla on siten tulevaisuudessa tiedossa melkoinen pula työvoimasta.

 

Suuntaus on ollut pitkään sellainen, että sosiaali- ja terveyspalveluihin, esimerkiksi juuri vanhustenhuoltoon, halutaan yhä koulutetumpaa henkilöstöä. Hoidettavien muuttuessa yhä huonokuntoisemmiksi muutetaan lähihoitajien vakansseja sairaanhoitajiksi. Tällöin perustason hoivatyön tekemiseen ei tahdo löytyä tekijöitä lainkaan, ja lähihoitajien taakka kasvaa. Sektorilla on paljon tukipalvelutehtäviä jotka eivät vaadi pitkää hoitajan koulutusta. Sukkien ja liinavaatteiden lajittelu, vanhuksen tai vammaisen avustaminen arkirutiineissa eivät vaadi sairaanhoitajan tutkintoa. Nämäkin työt tarvitsevat silti tekijänsä.

Hoiva-avustajien kouluttamisesta on kaavailtu helpotusta tähän tilanteeseen. Heille ollaan nyt kehittämässä soveltuvaa ammatillista koulutusta. Näin voidaan lyhyemmällä koulutuksella saada lisää auttavia käsipareja tärkeään ja yhä lisääntyvään hoivatyöhön.

Samalla luotaisiin mahdollisuus lähteä kouluttautumaan työelämään silloin kun resursseja pitkään koulutukseen ei ole, tai työllistyminen on muuten vaikeaa.  Koulutus voisi myös avata mahdollisuuden jatko-opintoihin lähihoitajaksi, ja siten olla omalta osaltaan edistämässä esimerkiksi vaikeasti työllistyvien nuorten sijoittumista työelämään matalammalla kynnyksellä.

Pohdittavaakin asiassa vielä on. Määrittelyä vaatii hoiva-avustajan tehtäväalue ja osaamisvaatimukset sekä työn vastuut ja velvollisuudet. Lisäksi on selvitettävä hoiva-avustajan tehtävien suhde henkilöstömitoitusta koskeviin suosituksiin. On myös huolehdittava siitä, että työ pystyy turvaamaan tekijänsä toimeentulon. Selvää kuitenkin on, että näitä auttavia käsipareja tulevaisuudessa tarvitaan, ja asiaan on paneuduttava sekä työkentällä, että koulutuksen piirissä.

Vuosi vaihtuu

Torstai 30.12.2010 klo 16:54 - - ulla -

Kirjoittelen Uuden Vuoden blogiani nyt täällä Lapin kaamoksessa tunturin juurella. Mikäs täällä onkaan kirjoitellessa, sillä Levi on ensimmäisten paikkakuntien joukossa Suomessa, jossa langaton G4-verkko on jo käytössä. Uusi verkko yltää yli 10 megabitin nopeuksiin, ja parhaimmillaan 40 megabittiin. Levin Sanomien mukaan verkkoa rakentavan Datame Oy.n tavoitteena on, että parin vuoden kuluttua 4G-verkko kattaisi jo 70 prosenttia Suomesta. Olisihan se mukavaa saada kotiinkin toimivat langattomat yhteydet.

Ajelimme tiistaina Varsinais-Suomesta tänne pohjoisen perukoille läpi talvisen Suomen. Maisemien vaihtuessa mielessä ehti vilahdella monenlaisia ajatuksia. Maamme on pitkä, olosuhteet vaihtelevat. Paljon oli matkan varrella myös tyhjäksi jääneitä, pimeitä asumuksia. Se on tavallaan surullistakin katseltavaa. Tulin taas kerran entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että meillä on oltava tavoitteena rakentaa tasavertaiset mahdollisuudet kaikille suomalaisille koko Suomessa. Tämän tavoitteen toteutumiseksi on tärkeää käyttää koko Suomen voimavaroja elinkeinojen, työllisyyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämiseksi. Resursseja ei ole syytä hukata.

Perillä päästyämme piipahdimme ruokaostoksille Levin uuteen S-markettiin. Siellä tyhjien leipähyllyjen välissä taistellessani viimeisistä leipäpusseista venäläisturistien kanssa mietin taas kerran, miten tärkeää on myös tulevaisuudessa säilyttää oma ruuantuotanto ja riittävä omavaraisuus. Meillä on oltava varmuus myös poikkeusolojen varalle.

Mökille tultuamme avasin television. Siellä kerrottiin, että Suomessa syntyy nykyään lapsia enemmän kuin muualla Euroopassa, 1.86 lasta äitiä kohden. Hieno saavutus, mukavaa että lapsiluku meillä kasvaa. Mietin mielessäni, että kunpa paremmin myös pystyisimme lapsistamme huolehtimaan. Kunpa muistaisimme, että lapsen tullessa perheeseen on omista tarpeista pystyttävä tinkimään. Lapsen kasvatus on kuitenkin viime kädessä perheen omalla vastuulla, yhteiskunnan tukiessa ja rinnalla kulkiessa.

Hiihtoloma on akkujen lataamista parhaimmillaan. Suomen yliopistolaitosta on kiittäminen siitä, että myös karjatilallinen pääsee välillä pois kotoa. Yliopistojen pitkät joululomat takaavat sen., että lomitus toimii silloin tällöin, nuorten kerätessä kokemusta perheyrityksen hoitamisesta.

Martta ja Vilma sahaavat tunturin rinnettä ylös ja alas, me vanhat kierrämme tunturin ympäri perinteiseen tyyliin.  Oli tyyli mikä tahansa, on tärkeää välillä irrottautua arjesta. Äitinä, vaimona, läheisenä ja myös poliitikkona, on joskus tyhjennettävä päänsä jotta pystyy taas kantamaan huolta asioista. Kolmen lomapäivän jälkeen alkaa jo saada etäisyyttä arkisiin asioihin.

Liikunta on ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa parhaimmillaan. Parin päivän aikana on jo löytynyt useita lihaksia, joita en muistanut edes olevan olemassakaan. Myös mieli lepää  rauhallisessa maisemassa. On muistettava pitää huolta itsestään, jotta voi huolehtia muista.

Takana on aika erikoinen vuosi, joka on pitänyt sisällään myös suuria päätöksiä. Vuodenvaihteen jälkeen tahti vain kiihtyy. Nyt tämä kanava kuitenkin vaikenee ensi vuoteen.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää  ja menestyksekästä Uutta Vuotta!

                      

 

Kokoustamista

Tiistai 21.12.2010 klo 22:22 - - ulla -

Tämän vuoden kokoukset on nyt sitten kai kokoustettu.  Tänään istuimme pitkän listan äärellä sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Eniten etukäteen puhuttanut asia on ilman muuta ollut omaishoidon tuen myöntämisohjeet, joka oli jo toistamiseen lautakunnan käsittelyssä.  Meille on esitetty, että alin maksuluokka jätettäisiin kokonaan tuen ulkopuolelle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että lähes kahdensadan omaishoitajan sopimus jouduttaisiin irtisanomaan, ja saman verran tekeviä käsipareja poistuisi kotihoidosta. Tässä välillä valtuusto on hyväksynyt omaishoitoon 300 000 euron lisäyksen. Siksi tuntuu aika erikoiselta, että meille edelleen kerrotaan, että rahat eivät riitä. Toisaalla taas ollaan korottamassa tukisummaa.  Alin maksuluokka toimii kannustimena sille, että joku ryhtyy hoitamaan omaistaan. Ylimmässä maksuluokassa hoidettava on usein jo niin huonokuntoinen, että kotona ei jakseta hoitaa, vaikka saataisiin miten suurta rahallista tukea.

Jo viime kokouksessa esitin alimman maksuluokan säilyttämistä myös jatkossa. Tänään lautakunnan enemmistö antoi selvän tukensa esitykselleni, että näin tulee menetellä. On myös huolehdittava siitä, että saatavilla olevat tukitoimet ovat riittäviä. Asia lähti uudelleen valmisteluun näillä eväillä. Toivon nyt todella, että valmistelijat ottavat huomioon lautakunnan enemmistön tahdon. Toivon todella, että asia ei palaa listalle samassa muodossa kuin jo kaksi kertaa aiemmin.  

Kun tätä päätöksentekoa kunnallisella tasolla seuraa näinkin läheltä, on helppo yhtyä ajatukseen, että omaishoidontuen myöntäminen tulisi siirtää Kelan hoidettavaksi. Nyt kun kunnilla on rahat tiukalla, nämä luovat ratkaisumallit todella saattavat kansalaiset hyvnkin eriarvoiseen asemaan eri kunnissa.

Lautakunta sai käsiteltäväkseen myös organisaation muutoksen. Uutta Saloa rakennettaessa perustettiin psykososiaalisten palveluiden osasto. Tarkoituksena oli saada hajallaan toimivat palvelut saman katon alle, jotta toimintoja ja yhteistyötä voidaan kehittää ja hoitopolkuja sujuvoittaa. Samassa yhteydessä myös oppilashuolto siirrettiin silloin sosiaali- ja terveystoimeen, jotta yhteistyö terveyspalveluihin päin olisi toimivaa.  Nyt tämä osasto ollaan romuttamassa, yllättäen ja pyytämättä. Työntekijöille oli tosin järjestetty asiasta kuulemistilaisuus. Harmi vaan, kukaan ei muistanut informoida henkilöstöä ko tilaisuudesta. Melko yksipuolista valmistelua asiassa, jota mielestäni olisi ehdottomasti vietävä eteenpäin yhdessä henkilöstön kanssa. On harmillista nykyisessä tilanteessa se, että mielenterveyspalvelut mielletään usein heittopussiksi, josta kukaan ei oikein ottaisi vastuuta. Nyt kun psykiatrista osastohoitoa ollaan asteittain vähentämässä, olisi entistäkin tärkeämpää kiinnittää huomiota avopalvelujen toimivuuteen.

Kokouksen lopuksi saimme kuitenkin kiitosta kohtuullisen hyvin sujuneesta vuodesta. Positiivisin sanoin toimialajohtajamme ajatuksella; Tämä vuosi on ollut mukava ja helppo verrattuna tulevaan vuoteen.

Kaikesta huolimatta, hyvää loppuvuotta!

Terveisiä Kuntaliitosta

Torstai 9.12.2010 klo 12:24 - - ulla -

Kuntaliiton valtuusto kokoontui taas viime viikolla. Mukana oli myös hallinto- ja kuntaministerimme Tapani Tölli kertomassa näkemyksiään. Hänen ajatuksiinsa on helppo yhtyä moneltakin osin. Julkisessa keskustelussa on viime aikoina kiinnitetty huomiota enimmäkseen vain siihen, mikä on oikea kuntien lukumäärä tulevaisuuden Suomessa. Välillä tunnelma on ollut kuin huutokaupassa, kuka uskaltaa lyödä kovimmat luvut pöytään. Vähemmän on puhuttu siitä, mikä on kuntien olemassaolon tarkoitus.

” Hallintorakenne on väline, mutta ei millään työmaalla koskaan työkalu ole pääasia. Ei kunta- ja palvelurakenneuudistuksessakaan, vaan palvelut ja ihminen ”, linjasi kuntaministeri sanomaansa. Organisaatio sinänsä ei ole itseisarvo, vaan keskiössä on oltava ihminen ja kuntalainen. Oleellista on se, miten palvelut pystytään turvaamaan tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla tulevaisuudessa, väestön ikääntyessä ja kuntien työntekijöiden eläköityessä. Tällä hetkellä meillä Suomessa 200 pienintä kuntaa aiheuttaa vain noin 13 prosenttia kuntien menoista. Ongelma ei siis ratkea automaattisesti sillä, että pienet kunnat pyyhkäistään kartalta. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei koske vain pieniä kuntia, vaan erityisen paljon tehtävää tuottavuuden parantamisessa on suurissa kaupungeissa. Oleellista on uudenlainen ajattelu palveluiden tuottamisessa, sekä kuntien rahoituspohjan vahvistaminen. 

Meillä on olemassa julkisen talouden kestävyysvaje, eli tuloja menojen kattamiseksi on liian vähän. Kuntien lisäksi vastuussa on myös valtio, joka luo jatkuvasti uusia velvoitteita kunnille. Näitä velvoitteita annettaessa tulisi valtiovallan huolehtia myös siitä, että kunnilla on resursseja selviytyä lisääntyvistä vastuistaan.  On totta, että kuntien on pystyttävä hillitsemään menokasvuaan, mutta se ei yksin riitä. Kuntien yhteisöveron jako-osuutta on nostettu. Yhteisöveron tuottoprosentti tulisi jäädä pysyvästi korkeammalle tasolle. Tämä kannustaisi kuntia panostamaan myös elinkeinopolitiikkaansa. Tämän lisäksi tulisi kuntien veropohjaa laajentaa, esimerkiksi jäteveron tai pääomaveron osuutta kunnille tulee vakavasti harkita.

Tulevaisuudessa tarvitaan vahvaa kuntarakennetta sekä eheitä, suuria yhteistoiminta-alueita joissa maakunnilla on tärkeä rooli. Palvelurakennetta tulee kuitenkin rakentaa itsenäisten kuntien varaan. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee varmaankin jollain aikavälillä menojen tasaamiseksi tavoitella maakunnallista järjestämismallia. Siten pystytään turvaamaan nykyistä tasa-arvoisemmin palvelut kaikille kansalaisille. On myös tarjottava erilaisia asumismuotoja keskittämisen sijaan. Alueita tulee kehittää tasapuolisesti ja tasapainoisesti. Eri puolille maatamme tullaan varmaan tarvitsemaan erilaisia malleja palvelujen turvaamiseksi.

Kuntien asema sekä kuntien ja valtion suhde tulevat olemaan tärkeässä roolissa seuraavalla vaalikaudella. Kuntalakia uudistetaan asteittain siten, että kiireellisimmiltä osiltaan se on tehty vuoteen 2013, ja valmis sen pitäisi olla vuoteeen  2017.

Kokouksessa nousi esille myös kansalaisen oman vastuun sekä elämänhallinnan merkitys. Rajankäyntiä ja keskustelua siitä, mikä on yksilön vastuu ja mikä yhteiskunnan, tulee käydä, ja toivottavasti tullaan käymään tulevaisuudessa entistä enemmän.

Turustako Euroopan vammaismyönteisin kaupunki?

Tiistai 2.11.2010 klo 13:28 - - ulla -

Turku pääsi finaaliin etsittäessä Euroopan vammaismyönteisintä kaupunkia. Kilpailussa arvioidaan muun muassa vammaisten mahdollisuuksia päästä julkisiin liikennevälineisiin ja muihin julkisiin tiloihin. Minua ei ollenkaan yllätä se, että Barcelona on kilpailemassa tuosta tittelistä Turun kanssa. Ollessani syyslomalla pari viikkoa sitten Barcelonassa, tuo asia kiinnitti voimakkaasti huomioni. Esteettömyys näkyi katukuvassa todella.

Jalkakäytävien reunat on leveästi viistottu siten, että niistä on helppo pyörätuolilla kulkea. Mukulakivisille tai muuten rosoisiksi pinnoitetuille kaduille on poikkeuksetta tehty sileät ajokaistat, joissa on opasteena pyörätuolin kuvat. Metroasemat, joita on todella paljon, on lähes kaikki varustettu hisseillä. Ihmettelin ja ihailin näitä asioita matkakumppanini kanssa, ja jopa kuvautin itseni ilmeisesti paikallisen vanhainkodin ulkoiluryhmän kanssa kauppahallin edustalla. Ajattelin, että vienpä kotiin tuomisina vähän mallia siitä, miten vanhukset ja vammaiset voidaan yhdyskuntarakentamisessa huomioida.

Hienoa oli sekin, että tuo ryhmä siellä kauppahallissa oikeasti oli asioimassa. Noin kymmenen pyörätuolissa istuvan vanhuksen letka oli käymässä ostoksilla, jokaisella oma kuljettajansa. Sitä oli hauska seurata. En nyt väitä, etteikö tuota Suomessa koskaan tapahtuisi, mutta yhä harvemmin kuitenkin pääsevät vanhuksemme ulos ja erilaisiin rientoihin. Se on sääli. Barcelona, tuo Katalonian pääkaupunki, on kylläkin hyvin vaurasta aluetta. Mutta eihän tämä meidän Suomemmekaan mikään köyhä maa ole.

Kulttuuripääkaupunki Turussa esteettömyys on määritelty muun muassa yhteiskunnan laadun mittariksi, varojen säästäjäksi, kestävän kehityksen edellytykseksi ja sen katsotaan toteuttavan elinkaariajattelua. Turussa ollaan pitkällä näiden asioiden kanssa.  On hienoa nähdä, että Turku on tuossa kilpailussa loppusuoralla, ja toivotan menestystä kisan loppuun asti. Täytyy myös toivoa, että tähän ajatteluun päästään muissakin suomalaisissa kaupungeissa.

Onko maaseudulla elämää tulevaisuudessa

Maanantai 11.10.2010 klo 18:34 - - ulla -

 

Meillä maaseudun ihmisillä on lupa katsoa eteenpäin ja uskoa tulevaisuuteen. Siitäkin huolimatta, että joudumme usein todistelemaan olemassaolomme oikeutusta. Maaseutu on muuttunut, ja tulee edelleen muuttumaan. Yleinen mielikuva maaseudusta ei enää liity suoranaisesti maatalouteen. Autoistumisen myötä nykyihmisen maaseudusta on tullut kirkonkylien ja pikkukaupunkien Suomi. Kulkuyhteydet, liikenne ja logistiikka ovat entistäkin tärkeämpiä.

Maaseudulla on jo olemassa perusrakenteet sekä tekniikan että yhteiskunnan osalta.  Senpä vuoksi ei pitäisi olla esteitä sille, että ne jotka haluavat asua maalla, voivat myös tehdä niin. Meillä pitää olla tulevaisuudessakin mahdollisuus valinnanvapauteen ja viihtyisään asumiseen.

Perustuslaissa on yhdenvertaisuuden ja muiden oikeuksien lisäksi turvattu jokaiselle oikeus valita asuinpaikkansa. Maankäyttö- ja rakennuslaissa taas määritellään se, miten ja minne tupansa voi rakentaa. Tuo laki toteutuu kunnassa hyväksytyn rakennusjärjestyksen kautta.

Varsinais-Suomen maakuntaohjelmassa, kuten monella muullakin taholla nykyisin, korostetaan, ja jopa vaaditaan yhdyskuntarakenteen rajua tiivistämistä. Rakentamista pyritään ohjaamaan yhä enemmän olemassa olevien taajamien yhteyteen, ja haja-asutusalueiden rakentamista pyritään hillitsemään. Perusteluna keskittämispolitiikalle on esitetty mm sitä, että haja-asutusalueella asuminen tuottaa kaupunkeja suuremmat päästöt. Tuo tulkinta on kuitenkin ristiriitainen myös tutkimusten valossa, eikä missään tapauksessa saa merkitä maaseudulla asumisen liiallista rajoittamista. Aalto-yliopiston tekemän uuden tutkimuksen mukaan ei ilmastonmuutoksen kannalta ole oleellista eroa siinä, asuuko kaupungissa vai haja-asutusalueella.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että esimerkiksi Tampereen kaupungissa asuvat käyttävät 80 prosenttiin matkoistaan omaa autoa. Käsitys siitä, että kaupungissa asuvat liikkuvat enimmäkseen julkisilla kulkuneuvoilla, osoittautui pitkälti myytiksi. Maaseudulla asuvat eivät autoile kymmeniä kilometrejä päästäkseen viikonlopuksi mökille ja luontoon, heillä on luonto keskellään. Ostokset ja asiointi hoidetaan  useimmiten työmatkan varrella.

Maatalouden yksikkökoko kasvaa jatkuvasti, ja samalla maataloustuotanto keskittyy yhä pienemmän väestönosan hoidettavaksi. Tästä syystä maatiloja on yhä harvemmassa. Jos muu väestö ohjataan asumaan pelkästään taajamien yhteyteen, ei ole mahdollista, että maaseutu pysyy elävänä tulevaisuudessa

Siksi tuollaiset puheet tulisikin siis lopettaa, ja miettiä ennemminkin sitä, miten pystymme turvaamaan maaseudun vireyden ja elinvoimaisuuden myös tulevaisuudessa.

Villakoiran ydin

Maanantai 20.9.2010 klo 19:09 - - ulla -

Meillä on nyt 342 kuntaa, kun niitä 2000-luvun alussa oli vielä toistasataa enemmän. Selvityksiä ja liitoksia on vireillä parhaillaankin, ja arvioiden mukaan lukumäärä laskee pian alle kolmensadan. Poliittisen kentän oikealla ja vasemmalla laidalla ollaan sen sijaan vahvasti sitä mieltä, että Suomessa ei tulevaisuudessa tarvita kuin korkeintaan sata kuntaa.

Itse näen, että kuntaliitokset eivät ole itsetarkoitus, eivätkä varsinkaan pakkoliitokset. Pitäisi puhua ennemminkin siitä, miten pystytään tulevaisuudessa järjestämään palvelut nykyistä tehokkaamin ja taloudellisemmin, mutta kuitenkin kunkin alueen erityispiirteet ja olosuhteet huomioiden. On mielenkiintoista, että Päijät-Hämeeseen suunniteltu Suur-Lahti kaatui kaikissa muissa osakaskunnissa paitsi keskuskaupunki Lahdessa. Rakennettiinko uutta kuntaa liian Lahti-vetoisesti? Arvioivatko ympäryskuntien asukkaat kadottavansa lähipalvelunsa ja päätösvaltansa? Mitä todennäköisimmin kyse oli kaikista näistä, tai ainakin näiden pelosta. Pelko ei varmaan ole ihan aiheetonkaan. Miten käy palveluiden ja lähidemokratian tässä kuntakentän myllerryksessä.

Asiasta kokemani huoli ei ole mitenkään vähentynyt nyt meillä Salossa tehtävän palveluverkkoselvitystyön mukana. Tyhjien kiinteistöjen määrä kaupungin reuna-alueilla kasvaa koko ajan, ja lähipalveluista kiinni pitävät luottamushenkilöt leimataan yksioikoisesti kyläpoliitikoiksi. Mielestäni palveluiden  tehostamisen ja työprosessien läpikäymisen tulee olla muutakin kuin palveluiden siirtämistä reuna-alueilta keskustaajamaan. On ajateltava kokonaisuutta, on keskusteltava enemmän yhteisestä tahdosta.

Ellei kuntaliitos pysty vahvistamaan palveluita ja lähidemokratiaa, mihin kuntalaiset liitosta tarvitsevat? Meillä on eri alueilla varsin erilaiset olosuhteet. Väestörakenne ja palvelutarpeet voivat olla erilaisia, Luonnollista on, että kun me erilaisia palveluita tuotamme ja järjestämme, niin täsmälleen samanlaisella mallilla ei voi toimia koko maassa. Tarvitaan erityyppisiä kuntia maan eri osiin. Pitää pystyä eri tavalla mahdollistamaan, että kullakin alueella toimitaan mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti, ihmisiä palvellen. Ihmisillä on tulevaisuudessakin oltava mahdollisuus valita asuinpaikkansa, oli se sitten kaupungissa tai maaseudulla, niin halutessaan. Siinä se villakoiran ydin!

Karjalaista sukua, avioliiton kautta

Sunnuntai 12.9.2010 klo 12:07 - - ulla -

Minulla oli kunnia osallistua Kurkijoen pitäjäjuhlille Loimaalla yhdessä mieheni isän ja hänen sisarensa kanssa viime heinäkuussa. Tuo juhla järjestettiin nyt jo 64:nnen kerran, ensi vuonna on siis juhlavuosi. Tunnelma oli lämmin ihmisten tavatessa nykyisiä sekä entisiä tuttaviaan ja naapureitaan. Ohjelma oli erittäin tasokas ja mieliinpainuva. Puheissa pohdittiin useampaan otteeseen ihmisen oikeutta omiin muistoihin elämässään, yhteisten muistojen merkitystä sekä niiden eteenpäin jakamisen tärkeyttä, vaikeuttakin.

Eräässä puheenvuorossa mietittiin sitä, miten mahtavat karjalaiseen sukuun avioliiton kautta tulleet ihmiset kokea karjalaisuuden. Jäin pohtimaan tuota kysymystä mielessäni, kuulunhan itse juuri tuohon ryhmään.

Olen nyt ollut jo 26 vuotta osana karjalaista sukua, vaikka itse en alunperin juuriltani sitä olekaan.

Olen käynyt Huittisen suvun mukana useaan otteeseen Kurkijoella. Kerran kävin myös Kanneljärvellä mieheni äidin kotikonnuilla. Omat juureni sen sijaan ovat vahvasti hämäläisessä maaperässä. Sekä isäni että äitini sukutilat ovat ainakin 1500-luvulta asti sijainneet samoilla sijoillaan Tammelassa, ja ovat vielä nykyäänkin sukulaisteni asuttamia. Äitini kotitilalla, jossa myös itse lapsuuteni vietin, asuu nykyisin veljeni perhe. Oma lapsuuteni pihamaa on lähes samanlainen kuin silloin joskus.

Ehkä juuri siitä syystä nämä Huittisen sisarusten kertomukset evakkoretkistä ja rajan taakse jääneistä muistoista ja lapsuudesta, ovat tuntuneet niin koskettavilta. Vastakohtaisuus tuntuu suurelta. Oma lapsuus kun tuntui niin turvalliselta ja stabiililta. On ollut mielenkiintoista palata yhä uudestaan sinne Huittisen suvun kotisijoille Mikrilään ja kuulla tarinoita heidän lapsuudestaan. Karjalaiset pitävät sukulaisiinsa yhteyttä paljon tiivimmin kuin oma sukuni, vaikka he ovatkin levittäytyneet ympäri Suomea. Tuntuu, että nuo yhteiset rakkaat ja raskaatkin muistot, ehkä myös sen aikainen irrallisuuden tunne yhdistävät. Nämä matkat Laatokan Karjalaan ja muistojen siirtäminen seuraaville sukupolville ovat tuntuneet todella tärkeilta ja tarpeellisilta.

Ehkä vielä tuotakin vahvemmin koen tuon karjalaisuuden omien lasteni kautta. Kolme omaa lastamme ovat puoleksi hämäläisiä, mutta puoleksi karjalaisia vaikka Varsinais-Suomessa ovatkin syntyneeet ja eläneet. Myös meidän poikamme ovat vierailleet Kurkijoella ja ovat kiinnostuneita sukunsa juurista. Mielestäni juuri se, että omat lapseni ovat karjalaista sukua, tekevät myös minusta itsestäni karjalaisen, tavalla tai toisella. Perinteen jatkaminen sekä muistojen siirtäminen on arvokasta työtä. Se oli läsnä ja toteutui sataprosentisesti siellä pitäjäjuhlilla.                                           

 

Kirjoitus julkaistiin Kurkijokelainen- lehdessä 3.9.2010

 

 

 

 

Kuva Kurkijoen hautausmaalta.

Synnytystuskia

Keskiviikko 25.8.2010 klo 12:55 - - ulla -

Minulla on ollut ilo ja onni saattaa tähän maailmaan kolme ihanaa, tervettä lasta. Ensimmäinen synnytys oli aivan ”normaali”, kestoltaan n.27 tuntia. Toinen piti kiirettä, tupsahti alle kolmessa tunnissa, kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Kolmas olikin sitten hätäsektio, joka tapahtui kuukautta liian aikaisin. Kaikki lapseni ovat syntyneet Salon aluesairaalassa, mukavalla kodinomaisella osastolla. Lyhyt välimatka kodin ja sairaalan välillä takasi myös sen, että vanhemmat sisarukset pääsivät hyvin tutustumaan uuteen tulokkaaseen heti elämän alkumetreiltä asti.

Viimeaikaiset kirjoitukset synnytysten siirtämisestä Turkuun ovat tyrmistyttäneet monien muiden lisäksi myös minut. Antero Leppäsen eilinen kirjoitus Salon Seudun Sanomissa oli sellainen, että voisin sen myös omalta kohdaltani allekirjoittaa. On käsittämättömän pitkälle mennyt tämä suuruuden ihannointi. Monilla sektoreilla vedetään suuria linjauksia ja erilaisia määrällisiä tavoitteita. Laatu ja inhimillisyys eivät aina välttämättä ole koosta kiinni, vaan myös monista muista tekijöistä. Synnytyksessä on tietenkin aina omat riskinsä, tapahtui se missä hyvänsä. On kuitenkin muistettava myös, että Suomessa synnyttäminen lähtökohtaisesti hyvin valmennettua ja turvallista, kiitos mm neuvolajärjestelmämme.

Salon aluesairaalaan on juuri investoitu miljoonia euroa, ja lisää investointeja on tulossa. Miksi näin, jos ei ole tarkoitustakaan tulevaisuudessa sijoittaa Saloon toimintoja, vaan yksi toisensa jälkeen sairaanhoidolliset palvelut siirretään Salosta Turkuun? Miksi rakentaa seiniä, jos niitä ei ole tarkoituskaan käyttää? Tässä yhteydessä tulee väkisinkin mieleen psykiatrisen osastohoidon kohtalo. Siinä tilanteessa kun julkinen keskustelu asiasta tuli näkyväksi, voitiin vain todeta, että siirtosuunnitelmat ovat jo edenneet pitkälle kaikessa hiljaisuudessa.

Jukka Kärkkäinen kirjoitti tänään Salon synnytysosaston vahvistamisesta. Uskon, että Saloon on mahdollista tulevaisuudessa ohjata nykyistä enemmän synnytyksiä, esimerkiksi Raaseporin suunnalta mutta myös muualta.  Meillä on hyvä maine, osastoomme ja sen viihtyvyyteen on todella panostettu. Kanatilallisena tiedän myös, että ei ole viisasta sijoittaa kaikkia munia samaan koriin. On hyvä, että emme ole yhden synnytysyksikön varassa.

Tämä strateginen linjaus on nyt vain tehtävä, ja toimittava sen mukaan. Tässä asiassa on myös kaupungin oltava aktiivinen toimija.

Kirppistelyä

Tiistai 17.8.2010 klo 8:10 - - ulla -

Innostuimme tukiryhmäni kanssa kesän aikana tuosta kirpputoritouhusta. Se on hyvä ja hauska tapa kerätä rahaa, hyväntekeväisyyskohteistahan meillä ei ole pulaa. Päädyimme lasten ja nuorten tukemiseen, koska se tukee hyvin vaaliteemojani. Eilen sitten suuntasin auton nokan kohti Someroa, toimittamaan shekit oikeisiin osoitteisiinsa.

Someron kansalaisopiston taidekoulun vanhempainyhdistys teki apuraha-anomuksen jo aiemmin kuultuaan projektistani. Taidekoulun opintosuunnitelmaan kuuluu opintokäynti, johon vanhempainyhdistys on ollut keräämässä rahaa. Nyt saadulla summalla on tarkoitus kattaa käynnin kuljetuskulut. Taidekasvatuksen aloittaminen nuorella iällä opettaa lapset kulttuurin käyttäjiksi aikanaan. Kulttuurillahan taas on ihmiselle hyvinvointia lisäävä vaikutus.

Toinen puoli summasta luovutettiin yläkoulun tukioppilaiden koulutuksen järjestämiseen. Mannerheimin lastensuojeluliitto on aloittanut Suomessa tukioppilastoiminnan jo 70-luvulla. Siinä vanhemmat oppilaat tukevat yläasteelle siirtyviä. Siirtyminen koulusta toiseen ja luokka-asteelta toiselle on aina haaste. Kouluympäristö ja kaverit vaihtuvat, tulee paljon uutta ja ihmeellistä. Tukioppilastoiminnan tarkoituksena on edistää ryhmäytymistä, ehkäistä kiusaamista ja edesauttaa sopeutumista uuteen tilanteeeseen. Somerolaiset tukioppilaat olivat kertomassa minulle tuosta tärkeästä työstään. Apuraha käytetään MLL:n heille järjestämän koulutuksen mahdollistamiseksi.

Vielä on yksi avustus tulossa salolaisten lasten ja nuorten kohteeseen, ehdotuksia hyvistä lahjoituskohteista voi esittää allekirjoittaneelle.

Tämä kirppisinnostus tuntuu olevan myös tarttuvaa. Kaarinalainen ystäväni alkoi hankkeemme innoittamana järjestää hyväntekeväisyyskirppiksiä Kaarinan iltatorille. Siellä he myyvät syöpälasten hyväksi.

Lue lisää »

Turvallista arkea!

Maanantai 2.8.2010 klo 20:42 - - ulla -

Juuri päättynyt heinäkuu jää historiaan kaikkien aikojen lämpimimpänä. Kesä on ollutkin todella upea, kun lämpö ja aurinko ovat hellineet meitä. D-vitamiinivarastot on täytetty auringonvalossa odottamaan syksyn pimeitä iltoja. Syksyn merkkejä on jo ilmassa. Kuivuus ja lämpö valmistavat kasvustoja tavanomaista nopeammin. Ensimmäiset puimurit on jo nähty pelloilla. Monilla on kesäloma juuri päättynyt tai päättymäisillään. Kokouskalenteri alkaa taas täyttyä, ja koulutkin alkavat jo ensi viikolla.

Meidän perheessämme on taas vähän erilainen vuosi edessä. Kuopus, siis meidän teinityttömme,  siirtyy ala-asteelta Toijan koulusta Saloon. Koulumatka hänellä pitenee reippaasti ja luokkakaverit vaihtuvat. Jännitystä on ainakin äidillä vähän kun nuorimmaisen maailma laajenee. Vanhempana sitä on pakko luottaa ja uskoa siihen, että on osannut istuttaa lapsensa päähän riittävästi arkijärkeä. Maailma on nykyään niin monimutkainen, paljon monimutkaisempi kuin omassa nuoruudessani. Nuoren täytyy tietää mitä haluaa, täytyy osata pitää puolensa ja ymmärtää, mihin voi mennä mukaan ja mihin ei.

Arjen turvallisuus lähtee meistä kaikista ihmisistä ja meidän tekemisistämme. Lähtökohdat kaikkeen turvallisuuteen luodaan kotona. Siellä jokainen meistä oppii tavat, niin hyvät kuin huonotkin. Vanhempien ja kodin vastuu on siis arjen turvallisuudessa kaiken perusta. Päättäjien ja viranomaisten tehtävänä on tukea mahdollisimman hyvin tuota toimintaa.

Arjen turvallisuutta on mm. se, että kun lapsesi lähtee koulumatkalle,  tiedät että hän pääsee turvallisesti perille. Hän saa siellä oikeanlaista, laadukasta opetusta. Ja viime aikojen tapahtumiin peilaten, turvallisesti. Näitä asioita ei voi milloinkaaan liikaa korostaa.

Tässä taidan jo mennä asioiden edelle. Vielä on kesää jäljellä. Ja viikko lomaa koululaisellani, mutta koulun alku ja arki häämöttää jo.  Turvallista arkea!

Terveisiä kesäfestareilta!

Tiistai 13.7.2010 klo 18:32 - - ulla -

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Turun Ruissalossa muutaman tuhannen muun kanssa. Jo olikin korkea aika. Kyseinen tilaisuus, joka on toiseksi vanhin eurooppalainen rockfestivaali, ei ole montaakaan vuotta nuorempi kuin minä. Kuitenkin vasta nyt sain raahattua itseni paikalle, vaikka useana vuonna aiemmin se on mielessä pyörinyt. Tässä nyt on se rikkaus, että kun lapset kasvavat riittävän isoiksi, he sivistävät vanhempiaan mm. viemällä heitä tilaisuuksiin joihin ei muutoin tulisi lähdettyä.

Katselin tapahtumaa jossain mielessä kuin ulkopuolisen silmin, sen verran koin olevani keskimääräistä kävijää varttuneempi. Valtaosa festariyleisöstä oli nuorisoa. Tunnelma oli lämmin, monessakin mielessä. Jäin taas kerran miettimään sitä, että missä vaiheessa niistä ihanan suloisista pikkulapsista kasvaa niitä hankalia, paikkoja särkeviä häirikkönuoria, joista usein kuulee asenteellisestikin puhuttavan. Olisiko jo aika antaa nuorille tässä yhteiskunnassa se arvo, joka heille kuuluu. Olisi todella hyvä muistaa, että meillä ei ole varaa menettää tuota tulevaa sukupolvea.

Porvoon ikävän ampumatapauksen jälkeen nyt kesällä on puhuttu siitä, miten tällaiset tapaukset juontavat usein juurensa syrjäytymisestä jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Sitä vastaan on tehtävä kaikki mitä voidaan. Tässä on yhteiskunnalla tärkeä roolinsa. Koulu on paikka, jossa voidaan havainnoida ja puuttua asioihin ajoissa. Nykyään se on vaikeaa sen vuoksi, että opettaja saattaa huomata joutuvansa syytettyjen penkille nostaessaan esille ongelmia. Mielestäni olisi aika palauttaa opettajille sitä arvostusta ja valtaa, mitä he tarvitsevat työssään opettaessaan lapsille ja nuorille oikean ja väärän rajaa, sekä toisten kunnioitusta. Se ei onnistu, jos kaikki välineet on otettu pois. Opettajan pitää voida puuttua asioihin silloin kun siihen on tarvetta. Nuoret tarvitsevat auktoriteetteja. Auktoriteettien lisäksi he tarvitsevat kannustusta, ja myös paljon positiivista palautetta sekä hyväksyntää ja kiitosta silloin kun on sen aika.

Ruissalosta kotiin tullessani tunsin kyllä ylpeyttä nuoristamme taas kerran. Juhliminen oli rentoa mutta asiallista. Häiriköitä ei näkynyt, eikä juuri montaa liian humalaistakaan. Tulin taas kerran siihen lopputulokseen, että suomalaiset nuoret ovat pääsääntöisesti oikein fiksua väkeä.

 

Juhlan jälkeen koittaa arki!

Sunnuntai 27.6.2010 klo 21:11 - - ulla -

Keskikesän juhlaa on taas vietetty vaihtelevassa kesäsäässä. Minulla oli jälleen kerran onni viettää juhannusta itseäni nuoremmassa seurassa. Nuoriso kavereineen kunnioitti meitä läsnäolollaan viikonlopun ajan. Arvostan tuota yhteistä aikaa todella korkealle. Nuorten seura saa tuntemaan itsensäkin jotenkin nuoremmaksi. Taas ollaan ajan hermolla, täynnä energiaa. Juhannuksen jälkeiset uutiset sen sijaan olivat tapansa mukaan murheellista luettavaa. Juhannuksen uhriluku oli synkempi kuin kymmeneen vuoteen tätä ennen. Emmekö me koskaan opi? Juhlan jälkeen koittaa aina arki, niin kuin nytkin.

Kotisivuillani huhtikuun alusta asti olleeseen kyselyyn on tullut vastauksia runsaasti. Kiitos kaikille vastanneille, energiakysely poistuu nyt sivuiltani. Selkeä enemmistö (60%) vastanneista on ollut sitä mieltä, että lisäydinvoimaa ei Suomeen pidä rakentaa. 33 prosentin mielestä lupa pitäisi myöntää kaikille kolmelle hakijalle. Pienimmän kannatuksen (7%) kyselyssäni sai vaihtoehto, joka sisältyy hallitukseen tekemään esitykseen, eli yhden tai kahden ydinvoimalan lupa. Eduskunnan ympäristövaliokunta asettui asiassa kokonaan kielteiselle kannalle, kun taas talousvaliokunta puoltaa hallituksen esittämää energiapakettia, korostaen kuitenkin mahdollisimman suurta suomalaisen työvoiman käyttöä työmailla.

Vaikka tavoitteena tuleekin olla energia kulutuksen kasvun hillitseminen, kohtuuhintaista energiaa tarvitaan myös tulevaisuudessa teollisuuden tarpeisiin. Suomi ei tule selviytymään, ellemme turvaa yritystemme toimintaedellytyksiä. Uusiutuvan energian osuus tuosta paketista on kannatettava ja siihen meillä on myös velvoitteemme. Meillä on mahdollisuus Suomessa lisätä uusiutuvan energian käyttöä ja siihen liittyvän teknologian kehittämistä. Sitä kautta on mahdollista luoda uusia työpaikkoja kaikkialle Suomeen. Tuulivoiman osalta ongelmaksi saattaa nousta kaavoitus, kuten jo Raaseporissa näimme. Ydinvoimakaan ei ole ongelmatonta. Ydinjätteen loppusijoitus on Suomessa kuitenkin pidemmällä kuin missään muualla maailmassa. Itärajamme takana ydinjätteitä löytyy takapihoilta ruosteisissa tynnyreissä. Onko turvallisempaa tuottaa kuitenkin itse kuin tuoda Venäjältä?

Asia ei ole helppo eikä yksiselitteinen. Mielestäni nämä kaksi energiantuotantotapaa eivät kuitenkaan vain kilpaile keskenään, vaan voivat myös täydentää toisiaan. Jäämme nyt odottamaan päätöstä, joka tullaan tekemään eduskunnassa kuluvalla viikolla. Mielipiteitä on kumpaankin suuntaan. Ryhmäpäätöksiä ei ydinvoima-asiassa tunneta, vaan edustajat äänestävät omantuntonsa mukaan. Nähtäväksi jää, kenen kanta tulee enemmistöksi.

"Valinnat on tehty, pulinat pois"

Maanantai 14.6.2010 klo 16:59 - - ulla -

Viime viikonloppuna oli oikea puoluekokousten suma. Suurin mielenkiinto kohdistui ehdottomasti Lahteen, jossa me keskustalaiset kokoonnuimme valitsemaan maallemme uutta pääministeriä sekä puolueellemme uutta johtoviisikkoa. Jos joku odotti, että keskusta vetäytyy itsesäälissään nuolemaan galluphaavojaan, sai nyt katkerasti pettyä. Viikonloppu osoitti, että puolueella on viisas ja tilannetajuinen kenttäväki, joka osaa reagoida tilanteeseen oikealla tavalla. Saimme loistavan johtoviisikon. Mikä tärkeintä, saimme vaihdettua monissa kohuissa ryvettyneen puoluesihteerimme uuteen, luottamusta nauttivaan, kokeneeseen politiikan tekijään Timo Laaniseen. Tunnelma kokouksessa oli todella hyvä.

Varsinais-Suomen kannalta on hienoa, että saimme tänne kaksi varapuheenjohtajaa. Tämä voi olla vauhdittamassa sopivasti kenttäväkeämme myös tuleviin eduskuntavaaleihin.  Jos hyvin käy, on enemmän kuin mahdollista ja jopa todennäköistä, että meillä on myös varsinaissuomalainen ministeri seuraavassa hallituksessa. Ei olisi ollenkaan huono juttu maakuntamme edunvalvonnan kannalta, joka ei nykyisellään tunnu toimivan parhaalla mahdollisella tavalla.

Kokoomus vannoo kuntaliitosten ja suurten kuntien nimeen. Jos meidän seuraava hallituksemme on sinipunainen, ei Suomessa kohta ole kuin korkeintaan kuusikymmentä kuntaa. Tähän suuntaan linjasivat sekä kokoomus että demarit ryhmäpuheenvuoroissaan kuntaliitossa edellisviikolla. On kyllä vaikea kuvitella, että kuntien ahdinko olisi voitettavissa pelkästään rajoja siirtelemällä. Tarvitaan uusia toimintatapoja ja palvelurakenteen kehittämistä. Tavoitteena tulee olla edelleen koko Suomen voimavarojen hyödyntäminen ja alueellinen oikeudenmukaisuus, ei keskittäminen, joka tuntuu nyt olevan monien intresseissä.

Valinnat on tehty, työ tästä vasta alkaa. Toivotan onnea ja menestystä uudelle pääministerillemme!

Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus...

Sunnuntai 6.6.2010 klo 18:20 - - ulla -

Tovi onkin taas vierähtänyt siitä kun viimeksi istahdin tähän kirjoittamaan. Viikko on ollut melkoisen kiireinen, menemistä on ollut riittämiin. Eilinen päivä meni minulla niin kuin monella muullakin koulun päätösjuhlien sekä uusien ylioppilaiden onnittelukäyntien merkeissä. Ihmettelin taas kerran sitä, miten kauniita nuo nuoret tavoitteensa saavuttaneet ihmiset ovatkaan.  Tänä vuonna peruskoulunsa päätti 66 000 nuorta, ja noin 29 000 painoi päähänsä uuden valkolakin. Sitten seuraavaan tavoitteeseen: valmistautuminen pääsykokeisiin sekä mieleisen jatko-opintopaikan varmistaminen. Näinhän se menee…

Viime viikolla vietin pari päivää myös Helsingissä Kuntatalolla, Kuntaliiton valtuuston merkeissä. Keskiviikkona pidetyssä seminaarissa oli aiheena koulutuspolitiikan ajankohtaiset asiat, alustajana oli opetusministeri Henna Virkkunen.

Jokin aika sitten meillä oltiin huolissaan akateemisesta liikakoulutuksesta sekä siitä, että ammatilliseen koulutukseen hakeutuu liian vähän opiskelijoita. Pelättiin käytännön osaajien loppumista työmarkkinoilta. Huoli voi ollakin aiheellinen ikäluokkien pienenemisen vuoksi. Kuitenkin koulutuspuolella painopiste on siirtynyt niin, että ammatillisen koulutuksen vetovoima on kasvanut edelleen, ja 9.lk:n päättäneistä hieman yli puolet hakeutuu jo ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärien lisäyksellä pyritään ensisijaisesti edistämään nuorten koulutukseen pääsyä, alentamaan nuorisotyöttömyyttä sekä ehkäisemään syrjäytymistä. Tärkeintä mielestäni on, että nuori löytää omia kiinnostuksiaan, edellytyksiään ja osaamistaan vastaavan koulutuspaikan toisella asteella, Oli se sitten ammatillinen koulu tai lukio. Siten minimoidaan myös turhat koulun kesken jättämiset.

Meille valtuutetuille esiteltiin myös opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen johtaman tuntijakotyöryhmän ehdotuksia. Keskustelua herätti mm. uskonnon opetuksen asema tulevaisuudessa. Mielestäni kuitenkin uskonto tulisi nähdä osana suomalaista kulttuuria. Sen ymmärtäminen auttaa siten ymmärtämään paremmin suomalaista yhteiskuntaa sekä ajatus- ja arvomaailmaa. Mielenkiintoinen ehdotus on myös esitys, jonka mukaan A1- ja B1-kielen opiskelua varhennettaisiin vuodella. Viime aikoina ollaan oltu huolissaan ylioppilaaksi kirjoittavien vähäisestä kiinnostuksesta kieliä kohtaan. Kielitaidon merkitys kasvaa jatkuvasti yhteiskunnassamme globalisaation myötä. Tuota taustaa vasten ehdotus saattaisi olla kannatettava. Haasteeksi saattaa nousta resurssien riittävyys sekä mahdollisuus tarjota opetusta tasa-arvoisesti myös pienemmissä kouluissa. Etiikan ja draaman opetuksen järjestäminen tulevaisuudessa oli myös esillä.

Yhtenä huolenaiheena on taloudelliste edellytysten riittävyys perusopetuksen ja muun koulutuksen tasavertaiseen järjestämiseen. Opetusministeri liputti hyvin voimakkaasti suurempien opetusyksiköiden sekä myös kuntaliitosten puolesta. On kuitenkin muistettava, että perusopetuksen tulee säilyä myös tulevaisuudessa lähipalveluna. Myös toisen asteen koulutus sekä ammattikorkeakouluopetus on turvattava laajasti eri alueilla, jotta saadaan turvattua työvoiman saatavuus sekä elinvoimaisuus kaikilla alueilla maassamme. Suuruus ei aina välttämättä ole laadun tae.

Tällä viikolla keskeisessä roolissa olivat siis kouluasiat eri muodoissaan. Myös ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen. Rouskis Oy:n toiminta-alueen kuntien jätepoliittinen työryhmä kokoontuu  pohtimaan tunteita kuohuttaneita jäteasioita. Loppuviikosta sitten matkustan kolmeksi päiväksi Lahteen. Odotettavissa Keskustan puoluekokous, josta tuskin tulee kiinnostavuutta puuttumaan…

Valkovuokkojen aikaan

Maanantai 10.5.2010 klo 21:11 - - ulla -

 

Eilen vietettiin taas äitienpäivää, kuten jo monet vuodet tätä ennen, Suomessakin jo vuodesta 1918. Minulla henkilökohtaisesti tämä oli jo kahdeskymmenestoinen äitienpäivä. Siksi onkin hämmästyttävää, että joka vuosi tuo asia tuntuu yhtä merkittävältä ja sykähdyttävältä.  Olenkin sanonut, että äitinä oleminen on useista luottamustoimistani se kaikista tärkein ja merkittävin. Se on vaatinut paljon, mutta sen kautta olen myös oppinut paljon, enemmän kuin mistään oppikirjoista koskaan.  Äidin ja lapsen suhde on molemminpuolinen oppimisprosessi, niin kuin ihmissuhteet yleensäkin. Jokaisena äitienpäivänä olen kiitollinen lapsistani.

Äitienpäivän aikaan muistan aina myös niitä kanssasisaria, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan ole äitiyttä kokeneet. Valinta voi olla tietoinen, omasta tahdosta tehty päätös, johon jokaisella on täysi oikeutensa. Usein se on kuitenkin pakon sanelema ja kipeä asia, johon itse ei pysty vaikuttamaan. Väestöliiton mukaan noin joka kuudes hedelmällisessä iässä olevista pareista kohtaa tahatonta lapsettomuutta. Hoitoon tulevista pareista n. 80 % saa kuitenkin apua nykyisillä hoitomuodoilla.

Vaikka ei omia lapsia olisikaan, niin joka tapauksessa jokainen meistä on jonkun lapsi. Suurimmalla osalla meistä on vähintäänkin jonkunlaisia muistoja omasta äidistä. Muistot ovat moninaisia. 

Menetin oman äitini kymmenen vuotta sitten lyhyen ja raskaan sairauden jälkeen, yllättäen, liian pian. Paljon olisi häneltä vielä ollut kysyttävää ja opittavaa. Äitini oli lämmin ja läheinen ihminen, joka asetti yleensä aina toisten tarpeet omiensa edelle. Tuntui usein, että hän huolehti muista paremmin kuin itsestään. Kuitenkin hän viimeisinä päivinään neuvoi minua pitämään itsestäni hyvää huolta, koska lapseni tarvitsisivat minua vielä pitkään. Se oli hyvä neuvo joka jäi vahvasti mieleeni.

Tuo äitini neuvo oli itse asiassa erinomaisen viisas. Sitä ei todellakaan jaksa eikä kykene huolehtimaan toisista ihmisistä ja asioista, jos ei ensin pidä huolta omasta itsestään. Terve itsekkyys on siis tarpeellinen ominaisuus. Nykyään puhutaan paljon terveyden edistämisestä. Terveyden edistämisestä on olemassa myös politiikkaohjelma. Sillä pyritään varmistamaan, että terveysnäkökohdat otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, myös elinkeinoelämässä, työpaikoilla ja järjestöissä. Mukaan tarvitaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita. Terveyden edistäminen ei ole vain sosiaali-ja terveystoimen asia, vaan sen pitäisi kulkea läpi toimialojen.

On muistettava, että ihmisellä on myös oma vastuu hyvinvointinsa edistämisessä. Mitkään toimenpiteet eivät voi olla tehokkaita, jos ei ole omaa tahtoa ja motivaatiota hyvinvointinsa ja terveytensä edistämiseen ja ylläpitämiseen. Siinä on meille kaikille haastetta kerrakseen. Siinä, että meillä nykyisillä ja tulevillakin äideillä on vastuu myös tulevista sukupolvista.

Pidä siis itsestäsi hyvää huolta ja arvosta itseäsi. Vain silloin voit huolehtia myös muista. Loppujen lopuksi, olet oman itsesi paras ystävä!