Kaikkien kaveri?

Maanantai 16.7.2012 klo 11.24 - - ulla -


Eilinen (15.7) Salon Seudun Sanomat kertoi minun sanoneen, että ”ihmisiä pelottaa lähteä päättämään kipeistä asioista, koska silloin ei voi olla kaikille mieliksi”. En muistaakseni sanonut sanasta sanaan juuri noin.  En todellakaan ajattele että päättäjän tulee pyrkiä olemaan kaikille mieliksi. Politiikassa ei voi miellyttää kaikkia, niin kuin ei elämässä yleensäkään!

Totesin toimittajalle, että nyt tulevissa vaaleissa ei ole niin mukavaa pyrkiä päättäjäksi, kun tiedossa on enimmäkseen ikäviä päätöksiä. Vaalityötä on hankala tehdä kun ei voi luvata kuntalaisille entistä parempia palveluita. Voi vain luvata pyrkiä sopeuttamaan kaupungin menoja niin, että leikkaukset aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa mahdollisimman pienelle joukolle kuntalaisia. Uusille valtuustoon pyrkiville kynnys lähteä mukaan saattaa siitä syystä olla korkeampi kuin aiemmin. Eipä silti, en ole koskaan ymmärtänyt niitä ehdokkaita, jotka ennen vaaleja viljelevät katteettomia lupauksia joita sitten myöhemmin pyörretään.

Nyt istuvat valtuutetut jo tietävät työn vaikeuden. En tiedä onko kaupungin ahdingolla osuutta siihen, että aika moni nykyvaltuutetuista on aikeissa jättää pestinsä. Toukokuun valtuustossa käsittelimme kuluvan vuoden lisätalousarviota ja siihen liittyen menoleikkauksia. Siellä pisti silmään, että ainakin perussuomalainen valtuutettumme äänesti lähes joka kohdassa tyhjää. Arvelen tässä olevan motiivina juuri halu miellyttää äänestäjiä. Jos ei valtuutettuna uskalla muodostaa kantaa asioihin suosion menettämisen pelossa, eikö se ole vastuun pakoilua ja pyrkimystä miellyttää kaikkia?  Onko mies silloin edes mies paikallaan?

Asioita ei tehdä ihmisten mieliksi, vaan heidän parhaakseen. Politiikka ei ole mielistelyä, vaan harkintaa, priorisointia ja kokonaisuuksien hahmottamista. Kiitosta saa harvemmin, kritiikkiä sitäkin useammin.  Mutta silloin kun positiivista palautetta tulee, tuntuu se sitäkin mukavammalta. Ja ainahan voi luvata tehdä parhaansa. Nyt ainakin tiedämme, missä olosuhteissa joudumme tulevaisuudessa toimimaan. Neljä vuotta sitten emme tienneet!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini