Hiljentymisen aikaa

On palmusunnuntain ilta. Ikkunasta kun katsoo ulos, näkee harmautta, loskaa, märkää…se on kevättä nyt. Maisema näyttää vielä melko talviselta suurine lumikinoksineen, mutta kun kalenteria katsoo, niin ollaankin jo aika pitkällä keväässä. Tietänee sitä, että kevät jatkaa etenemistään pitkin harppauksin.  Tänään palmusunnuntaina on ollut virpojanoitia liikenteessä. Meille asti ei yhtään noitaa eksynyt, vaikka olinkin varautunut suklaamunilla . Ennen palkat ja lorut olivat toisenmoisia.

1920-luvulla virvottiin kuulemani mukaan jotenkin tähän tapaan:

Uuden vuoden, uuden varvan

sulle virpavitsan annan

enkä suurta palkkaa vaadi

enkä velkakirjaa laadi.

Palmusunnuntain jälkeen alkaa hiljainen viikko, joka päättyy pääsiäiseen. Se on monille meistä hiljentymisen aikaa.

Tämä kevät onkin nyt tuonut mukanaan aivan toisenmoisia asioita kuin aikaisemmat keväät koskaan ennen. Tässä olen uuden tilanteen edessä. Perjantaina Varsinais-Suomen Keskustan piirikokous asetti minut ehdokkaaksi seuraaviin eduskuntavaaleihin.  Olen saanut todella paljon kannustusta ehdokkuudelleni, ja tällainen luottamuksen määrä saa ihmisen nöyräksi. Tuntuu siltä, että nyt kaivataan uusia kasvoja ja uusia ajatuksia. Aivan kuten puolueen puheenjohtajakisankin kohdalla on todettu, aina silloin tällöin on aika, jolloin pitää mennä eteenpäin ja uudistua. Meillä perjantaina valittiin kaksitoista kokenutta ja asiansa osaavaa naista ja miestä. On hienoa nähdä, että nuoret ehdokkaat saivat kokouksessa hyvän kannatuksen. Kaksi paikkaa jäi vielä odottelemaan myöhempään ajankohtaan.

Alkava hiljainen viikko sopii hyvin omien ajatusteni kokoamiseen ja selkiyttämiseen. Sitten kun pääsiäinen on vietetty, on aika kerätä joukot saman pöydän ääreen ja lähteä viemään asioita eteenpäin toden teolla. Yksin ei kukaan pärjää, yhteistyö vie eteenpäin.

Kiitos teille kaikille jotka olette jo olleet mukana kannustamassa minua eteenpäin. Kaikki saatavissa oleva tuki tarvitaan, jotta saavutamme mahdollisimman hyvän, tavoitteiden mukaisen vaalituloksen.