Hoivatyötä riittää, riittääkö työlle tekijöitä?

Tiistai 18.1.2011 klo 12.10 - - ulla -


Väestö ikääntyy voimakkaasti meillä Suomessa niin kuin muuallakin. Yhä huonokuntoisempana asutaan omassa kodissa tai palvelutalossa. Ikääntyessä ja toimintakyvyn heiketessä tarvitaan apua arkielämän sujumiseksi. Henkilökohtainen apu vaikeavammaisille tuli osaksi kuntien vammaispalveluja vuonna 2009, ja laajeni edelleen tämän vuoden alussa.

Tämä kaikki aiheuttaa lisääntyvää hoivan tarvetta. Samaan aikaan hoitohenkilöstön määrä vähenee. Työmarkkinoille tulijoiden määrä ei kata eläköityvien työntekijöiden jättämää aukkoa. Sosiaali- ja terveyssektorilla on siten tulevaisuudessa tiedossa melkoinen pula työvoimasta.

 

Suuntaus on ollut pitkään sellainen, että sosiaali- ja terveyspalveluihin, esimerkiksi juuri vanhustenhuoltoon, halutaan yhä koulutetumpaa henkilöstöä. Hoidettavien muuttuessa yhä huonokuntoisemmiksi muutetaan lähihoitajien vakansseja sairaanhoitajiksi. Tällöin perustason hoivatyön tekemiseen ei tahdo löytyä tekijöitä lainkaan, ja lähihoitajien taakka kasvaa. Sektorilla on paljon tukipalvelutehtäviä jotka eivät vaadi pitkää hoitajan koulutusta. Sukkien ja liinavaatteiden lajittelu, vanhuksen tai vammaisen avustaminen arkirutiineissa eivät vaadi sairaanhoitajan tutkintoa. Nämäkin työt tarvitsevat silti tekijänsä.

Hoiva-avustajien kouluttamisesta on kaavailtu helpotusta tähän tilanteeseen. Heille ollaan nyt kehittämässä soveltuvaa ammatillista koulutusta. Näin voidaan lyhyemmällä koulutuksella saada lisää auttavia käsipareja tärkeään ja yhä lisääntyvään hoivatyöhön.

Samalla luotaisiin mahdollisuus lähteä kouluttautumaan työelämään silloin kun resursseja pitkään koulutukseen ei ole, tai työllistyminen on muuten vaikeaa.  Koulutus voisi myös avata mahdollisuuden jatko-opintoihin lähihoitajaksi, ja siten olla omalta osaltaan edistämässä esimerkiksi vaikeasti työllistyvien nuorten sijoittumista työelämään matalammalla kynnyksellä.

Pohdittavaakin asiassa vielä on. Määrittelyä vaatii hoiva-avustajan tehtäväalue ja osaamisvaatimukset sekä työn vastuut ja velvollisuudet. Lisäksi on selvitettävä hoiva-avustajan tehtävien suhde henkilöstömitoitusta koskeviin suosituksiin. On myös huolehdittava siitä, että työ pystyy turvaamaan tekijänsä toimeentulon. Selvää kuitenkin on, että näitä auttavia käsipareja tulevaisuudessa tarvitaan, ja asiaan on paneuduttava sekä työkentällä, että koulutuksen piirissä.

Avainsanat: hoiva-avustaja, koulutus, hoivatyö


Kommentit

18.1.2011 17.46  Pikkumyy

EN kannata hoiva-avustajan koulutusta...tulis vain yksi alipalkattu naisvaltainen ammatti lisää!!!

19.1.2011 9.25  Kyösti Kuivala

Suomessa on siirrytty taloudellisesta köyhyydestä henkiseen köyhyyteen. -70 luvulla autettiin ihmisiä hädässä. Jos yksinhuoltaja joutui sairalaan, kotiin saatiin kodinhoitaja hoitamaan lapset. Nyt viedään lapset laitoksiin.
Naapuritkin auttoivat ilman korvausta. Nyt ei haluta antaa apua edes rahaa vastaan. Ihmiset olettavat selviävänsä läpi elämän ilman avun tarvetta ja eivät siksi auta muita.
Kyllä hoiva-avustajia tarvitaan muuhunkin kuin vanhustyöhön. Parempi edes pienipalkkinen työ kun turhana ja toimettomana työttömyyskorvauksen varassa.
Tänä päivänä on paljon ylpeitä, jotka valikoivat tarkkaan työnsä ja työttömyytensä.
Kuitenkin oikea nöyryys on jokaisessa hommassa menestymisen edellytys. Ei toki nöyristely.

22.1.2011 20.12  Riitta Ryhtä

Suomi on koulutusyhteiskunta. Ihmisten pitäisi kouluttautua aina vaan pidemmälle. Mutta kuka sitten tekee ne työt, joita nämä pitkälle koulutetut eivät tee tai joita ei heillä ole varaa teettää.

Mielestäni on parempi kouluttaa lyhyemmälläkin kurssilla esimerkiksi kouluttamattomia työttömiä näihin avustaviin töihin. Parempi lyhytkin koulutus, kuin täysin kouluttamaton. Lähihoitajille riittää kyllä töitä, vaikka hoiva-avustajiakin alettaisi kouluttaa vanhustenhuoltoon.

Hoiva-avustajille voitaisi luoda pysyviäkin työpaikkoja päinvastoin kuin kouluttamattomille henkilöille, jotka tekevät lähihoitajien töitä.

23.1.2011 23.02  Ulla Huittinen

Lyhyt koulutus voi toimia porttina pidempään koulutukseen ja sitä kautta työelämään, matalalla kynnyksellä. Nykyisin delegoidaan lääkärin töitä sairaanhoitajilla, sairaanhoitajan töitä lähihoitajille... mutta on ne tukipalvelutyötkin jonkun tehtävä, ne eivät häviä mihinkään. Veronmaksajan näkökulmasta ei ole järkevää että pitkän hoitajakoulutuksen käynyt käyttää aikaansa sukkien ja liinavaatteiden lajitteluun. Se ei ole varmaan myöskään työntekijän kannalta motivoivaa. Myös arjen hoivatyössä on paljon tehtäviä joihin ei tarvita hoitajan koulutusta. Tätä koulutustahan on jo kokeiltu, ja käsittääkseni on jossakin mittakaavassa alkamassa kevään aikana.

16.2.2011 13.46  Laila Mäkelä

Jotenkin on ollut surullista se, että ns. lyhyet koulutukset ovat jääneet varjoon ja korostetaan vain EU-standardin mukaisia pitkiä koulutuksia. Aikanaan, kun vielä näitä lyhyitä oppimispolkuja oli tarjolla, niihin jaksettiin sitoutua ja niiden sisältöihin paneuduttiin hyvin. Ne antoivat potkua työelämään ja parhaillaan aktivoivat myöhempiin jatko-opintoihin. Hyväksilukujärjestelmä on kehittynyt Suomessa huomattavasti pidemmälle jo "noista vanhoista ajoista". On myös ihmisiä, jotka eivät jaksa / voi sitoutua 3-4 vuoden opintoputkeen, mutta jakso kerrallaan voisivat täydentää osaamistaan työn ohessa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini