Hoivatyötä riittää, riittääkö työlle tekijöitä?

Tiistai 18.1.2011 klo 12.10 - - ulla -

Väestö ikääntyy voimakkaasti meillä Suomessa niin kuin muuallakin. Yhä huonokuntoisempana asutaan omassa kodissa tai palvelutalossa. Ikääntyessä ja toimintakyvyn heiketessä tarvitaan apua arkielämän sujumiseksi. Henkilökohtainen apu vaikeavammaisille tuli osaksi kuntien vammaispalveluja vuonna 2009, ja laajeni edelleen tämän vuoden alussa.

Tämä kaikki aiheuttaa lisääntyvää hoivan tarvetta. Samaan aikaan hoitohenkilöstön määrä vähenee. Työmarkkinoille tulijoiden määrä ei kata eläköityvien työntekijöiden jättämää aukkoa. Sosiaali- ja terveyssektorilla on siten tulevaisuudessa tiedossa melkoinen pula työvoimasta.

 

Suuntaus on ollut pitkään sellainen, että sosiaali- ja terveyspalveluihin, esimerkiksi juuri vanhustenhuoltoon, halutaan yhä koulutetumpaa henkilöstöä. Hoidettavien muuttuessa yhä huonokuntoisemmiksi muutetaan lähihoitajien vakansseja sairaanhoitajiksi. Tällöin perustason hoivatyön tekemiseen ei tahdo löytyä tekijöitä lainkaan, ja lähihoitajien taakka kasvaa. Sektorilla on paljon tukipalvelutehtäviä jotka eivät vaadi pitkää hoitajan koulutusta. Sukkien ja liinavaatteiden lajittelu, vanhuksen tai vammaisen avustaminen arkirutiineissa eivät vaadi sairaanhoitajan tutkintoa. Nämäkin työt tarvitsevat silti tekijänsä.

Hoiva-avustajien kouluttamisesta on kaavailtu helpotusta tähän tilanteeseen. Heille ollaan nyt kehittämässä soveltuvaa ammatillista koulutusta. Näin voidaan lyhyemmällä koulutuksella saada lisää auttavia käsipareja tärkeään ja yhä lisääntyvään hoivatyöhön.

Samalla luotaisiin mahdollisuus lähteä kouluttautumaan työelämään silloin kun resursseja pitkään koulutukseen ei ole, tai työllistyminen on muuten vaikeaa.  Koulutus voisi myös avata mahdollisuuden jatko-opintoihin lähihoitajaksi, ja siten olla omalta osaltaan edistämässä esimerkiksi vaikeasti työllistyvien nuorten sijoittumista työelämään matalammalla kynnyksellä.

Pohdittavaakin asiassa vielä on. Määrittelyä vaatii hoiva-avustajan tehtäväalue ja osaamisvaatimukset sekä työn vastuut ja velvollisuudet. Lisäksi on selvitettävä hoiva-avustajan tehtävien suhde henkilöstömitoitusta koskeviin suosituksiin. On myös huolehdittava siitä, että työ pystyy turvaamaan tekijänsä toimeentulon. Selvää kuitenkin on, että näitä auttavia käsipareja tulevaisuudessa tarvitaan, ja asiaan on paneuduttava sekä työkentällä, että koulutuksen piirissä.

Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus...

Sunnuntai 6.6.2010 klo 18.20 - - ulla -

Tovi onkin taas vierähtänyt siitä kun viimeksi istahdin tähän kirjoittamaan. Viikko on ollut melkoisen kiireinen, menemistä on ollut riittämiin. Eilinen päivä meni minulla niin kuin monella muullakin koulun päätösjuhlien sekä uusien ylioppilaiden onnittelukäyntien merkeissä. Ihmettelin taas kerran sitä, miten kauniita nuo nuoret tavoitteensa saavuttaneet ihmiset ovatkaan.  Tänä vuonna peruskoulunsa päätti 66 000 nuorta, ja noin 29 000 painoi päähänsä uuden valkolakin. Sitten seuraavaan tavoitteeseen: valmistautuminen pääsykokeisiin sekä mieleisen jatko-opintopaikan varmistaminen. Näinhän se menee…

Viime viikolla vietin pari päivää myös Helsingissä Kuntatalolla, Kuntaliiton valtuuston merkeissä. Keskiviikkona pidetyssä seminaarissa oli aiheena koulutuspolitiikan ajankohtaiset asiat, alustajana oli opetusministeri Henna Virkkunen.

Jokin aika sitten meillä oltiin huolissaan akateemisesta liikakoulutuksesta sekä siitä, että ammatilliseen koulutukseen hakeutuu liian vähän opiskelijoita. Pelättiin käytännön osaajien loppumista työmarkkinoilta. Huoli voi ollakin aiheellinen ikäluokkien pienenemisen vuoksi. Kuitenkin koulutuspuolella painopiste on siirtynyt niin, että ammatillisen koulutuksen vetovoima on kasvanut edelleen, ja 9.lk:n päättäneistä hieman yli puolet hakeutuu jo ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärien lisäyksellä pyritään ensisijaisesti edistämään nuorten koulutukseen pääsyä, alentamaan nuorisotyöttömyyttä sekä ehkäisemään syrjäytymistä. Tärkeintä mielestäni on, että nuori löytää omia kiinnostuksiaan, edellytyksiään ja osaamistaan vastaavan koulutuspaikan toisella asteella, Oli se sitten ammatillinen koulu tai lukio. Siten minimoidaan myös turhat koulun kesken jättämiset.

Meille valtuutetuille esiteltiin myös opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen johtaman tuntijakotyöryhmän ehdotuksia. Keskustelua herätti mm. uskonnon opetuksen asema tulevaisuudessa. Mielestäni kuitenkin uskonto tulisi nähdä osana suomalaista kulttuuria. Sen ymmärtäminen auttaa siten ymmärtämään paremmin suomalaista yhteiskuntaa sekä ajatus- ja arvomaailmaa. Mielenkiintoinen ehdotus on myös esitys, jonka mukaan A1- ja B1-kielen opiskelua varhennettaisiin vuodella. Viime aikoina ollaan oltu huolissaan ylioppilaaksi kirjoittavien vähäisestä kiinnostuksesta kieliä kohtaan. Kielitaidon merkitys kasvaa jatkuvasti yhteiskunnassamme globalisaation myötä. Tuota taustaa vasten ehdotus saattaisi olla kannatettava. Haasteeksi saattaa nousta resurssien riittävyys sekä mahdollisuus tarjota opetusta tasa-arvoisesti myös pienemmissä kouluissa. Etiikan ja draaman opetuksen järjestäminen tulevaisuudessa oli myös esillä.

Yhtenä huolenaiheena on taloudelliste edellytysten riittävyys perusopetuksen ja muun koulutuksen tasavertaiseen järjestämiseen. Opetusministeri liputti hyvin voimakkaasti suurempien opetusyksiköiden sekä myös kuntaliitosten puolesta. On kuitenkin muistettava, että perusopetuksen tulee säilyä myös tulevaisuudessa lähipalveluna. Myös toisen asteen koulutus sekä ammattikorkeakouluopetus on turvattava laajasti eri alueilla, jotta saadaan turvattua työvoiman saatavuus sekä elinvoimaisuus kaikilla alueilla maassamme. Suuruus ei aina välttämättä ole laadun tae.

Tällä viikolla keskeisessä roolissa olivat siis kouluasiat eri muodoissaan. Myös ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen. Rouskis Oy:n toiminta-alueen kuntien jätepoliittinen työryhmä kokoontuu  pohtimaan tunteita kuohuttaneita jäteasioita. Loppuviikosta sitten matkustan kolmeksi päiväksi Lahteen. Odotettavissa Keskustan puoluekokous, josta tuskin tulee kiinnostavuutta puuttumaan…