Huoli on yhteinen

Salon kaupunginhallitus allekirjoitti eilen Suomen kuntahistorian ehkä surkeimman tilinpäätöksen. Kaupungin vuoden 2012 tilinpäätös on 40,1 milj. euroa alijäämäinen. Samassa kokouksessa hallitus joutui päättämään äänin 7-6 lomautuksista myös tälle vuodelle, valitettavasti. Ennen vaaleja ei kukaan halunnut lomautuksia tälle vuodelle. Ei niitä nytkään kukaan halua.  Joskus vain tilanne on sellainen, että vaihtoehtoja ei ole. Kuntatyönantajan keinovalikoima on olematon, jos sopimishaluja ei ole. Pelkästään kynistä ja kumeista nipistämällä ei tästä tilanteesta selvitä.

Ennen vaaleja saatettiin kuvitella, että viime vuodesta kaikki osapuolet olisivat oppineet jotain. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kävimme vertailukuntahankkeen puitteissa tutustumassa Seinäjoella. Siellä paikallinen virkamies kertoi, että olivat saaneet neuvottelupöytään melko kattavasti eri työntekijäjärjestöjä. Lisäksi siellä oli suuri, jatkuvasti kasvava määrä ns. villejä, liittoon kuulumattomia työntekijöitä, jotka halusivat itse tehdä paikallisen sopimuksen. Siellä oli pystytty päättämään sopimuskorotusten myöhentämisestä loppuvuoteen, ja siten pystytty välttämään yt-neuvottelut heidän osaltaan. Meillä Salossa ei minkäänlaisiin neuvotteluihin päästy, koska ”mikään ei ollut muuttunut viime vuodesta”. Niinpä sitten jouduimme lomautusten tielle koska ”mikään ei ollut muuttunut viime vuodesta”.

Henkilöstöllä on nyt mahdollisuus lomautuksen sijaan valita palkattomat vapaat tai vaihtoehtoisesti työajan lyhentäminen, siis muutama tunti vähemmän töitä viikossa. Palkattomien vapaiden pitäminen on lomautuksia joustavampi ja nopeampi menettely. Viime vuonna palkattomien vapaiden ansiosta vältettiin merkittävä osa lomautuksista. Esimerkiksi johtavista virkamiehistä monet pitivät palkattomat vapaat vapaehtoisesti, ja siksi heitä ei lomautettu. He osallistuivat kuitenkin osaltaan talkoisiin.

Mukavaa ei nyt ole kenelläkään. Palkkataso meillä Salossa on kuitenkin yli 10 prosenttia korkeampi kuin muissa kaupungeissa. Työehtosopimus takaa sen, että palkkatasoon ei niin vain pysty puuttumaan. Ainoa tie on siis tehdä töitä pienemmällä väellä. Ihmettelen hiukan joidenkin johtavien päättäjiemme huutoa siitä, että lomautusten kuuluu näkyä kuntalaisten arjessa. Minusta yhteinen tavoite tulee olla se, että ne näkyisivät mahdollisimman vähän.

Kaikki keinot tarvitaan nyt käyttöön, huoli on yhteinen. On perätty konkreettisia leikkauskohteita. Pieniä puroja ja säästölistoja tarvitaan lomautusten ohella, ja varmasti myös verojen ja maksujen korotuksia on tulossa. Konkreettinen toimi on myös organisaatiouudistus joka on nyt valmisteilla. Se on saatava käsinkosketeltavan konkreettiseksi siten, että sen tuomat henkilöstövähennykset pystytään viemään oikeasti toteutuksen tasolle heti ensi vuonna. Hallintoa on kevennettävä ja vastuuta siirrettävä alaspäin, lähemmäs suorittavaa tasoa. Siitähän ne Seinäjoella olivat aloittaneet koko selviytymissuunnitelman tekemisen; hallinnon voimakkaasta keventämisestä. Siellä tehdään hommat nyt kuulemma lähes samalla organisaatiolla kuin ennen suurta kuntaliitosta. Siinä riittää meille Saloonkin haastetta, eikä aikaa ole tuhlattavaksi!