Hyvä paha bioenergia

Meillä Suomessa, ja erityisesti juuri täällä Varsinais-Suomessa on meneillään melkoinen teollisuuden rakennemuutos. Elektroniikkateollisuus on siirtänyt toimintojaan muualle, ja telakkateollisuus on suurissa vaikeuksissa.  Myös metsäteollisuus, jota on pidetty Suomen teollisuuden kivijalkana, jatkaa ulkoistamisiaan.

Tällaisessa tilanteessa pienten ja keskisuurten yritysten merkitys työllistäjinä kasvaa entisestään.  Nyt olisi harkittava rohkeasti uusia vaihtoehtoja, jotka kumpuavat meidän omista vahvuuksistamme sekä  luontaisista olosuhteista ja edellytyksistämme. 

Ruotsissa on jo ymmärretty, että ilmastomuutos ja ruokakriisi tulevat olemaan merkittäviä muutoksia taloudellisessa mielessä.  Yritykset jotka tuovat helpotusta näihin ongelmiin, tulevat olemaan kasvualoja koko maailmassa. 

Suomi on jo nyt bioenergian käytön kärkimaita Euroopassa. Bioenergian tuotantoa ja käyttöä halutaan edelleen lisätä, tavoitteena erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön ja tuontipolttoaineista riippuvuuden vähentäminen ja sitä kautta energiaomavaraisuuden kasvattaminen.  Lisäksi bioenergian lisäämisellä nähdään olevan suuria työllisyys- ja aluepoliittisia hyötyjä. Tulisi olla itsestään selvää, että maassa, jonka energiaomavaraisuus jää noin 30 prosenttiin, pitäisi käyttää kaikki kotimaiset energialähteet.

Alalle tarvitaan nykyistä pitkäjänteisempää politiikkaa. Usko alan vaatimien investointien kannattavuuteen on vähentynyt vallalla olevan lyhytjänteisen tuki- ja veropolitiikan sekä lisääntyvien normien myötä. Myös EU:n suunnittelemat säädökset liittyen biomassan kestävyyskriteereihin luo uhkakuvia puuenergian tulevaisuudelle. Tulossa saattaa olla kestämättömiä uudistuksia ja uutta byrokratiaa metsänomistajille.

Euroopassa tunnetaan huonosti meillä Suomessa harjoitettavaa pitkäjänteistä metsäpolitiikkaa, ja nyt tämä tietämättömyys uhkaa kotimaisen puuenergia-alan kehitystä. Näitä asioita ei voi tarkastella kovin lyhyen aikajakson puitteissa. Muuten on vaarana, että puuenergialle käy kuten turpeelle on jo Suomessa käynyt; sitä ei enää lasketa uusiutuvaksi energiaksi.

Ruotsissa turpeella tuotetulle sähkölle annetaan tukea uusiutuvan energian sähkösertifikaattien muodossa. EU on hyväksynyt Ruotsin järjestelmän. Ruotsi on perustellut turpeen tukea nimenomaan ympäristösyillä. Kotimaisena polttoaineena turpeella on huomattava aluepoliittinen, työllistävä ja energiahuollon varmuutta lisäävä vaikutus. Ei voi kuin ihmetellä, miksi nämä asiat ovat täällä meillä niin paljon vaikeampia kuin lahden takana Ruotsissa. Osaisikohan Ville Niinistö tuohon vastata?

Maan edellinen hallitus vei näitä asioita määrätietoisesti eteenpäin. Nyt vauhti on pysähtynyt, ja kehitys kääntynyt väärään suuntaan.  Uudistuksiin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan nyt nopeasti, ennen kuin päätöksiä tehdään.  Usko alan tulevaisuuteen on palautettava, onhan kyse kansallisen omaisuutemme käytön tulevaisuudesta.

____________________________________________________