Millä mennään?

Keskiviikko 14.4.2010 klo 22.24 - - ulla -

Liikennejärjestelmien on tarjottava edellytykset sekä kaupungin, että koko maakunnan eri osien tasapainoiselle kehitykselle. Salon kaupungin strategiassa linjataan, että aluetta kehitetään kokonaisuutena tasapuolisesti siten, että asuminen ja yrittäminen on mahdollista kaupungin eri osissa.

Vihreän Salon erityispiirre ja vetovoimatekijä on, ja tulee jatkossakin olemaan vaihteleva luonto ja mahdollisuus valita asuinpaikkansa. Meillä on kaupungin keskustaajama, merellinen Salo, järvien Salo... Kaupungin alue on kompakti paketti erilaisuutta, jossa ei loppujen lopuksi ole mihinkään kovin pitkä matka. Kaupunkilaisten on kuitenkin päästävä palvelujen äärelle tavalla tai toisella.

Suhteellisen tiheä kyläverkosto sekä maaseudun yritystoiminta aiheuttavat sen, että sekä tieverkoston kunnon että liikenteen peruspalveluiden on oltava hyvässä mallissa. Jatkuva maaseudun yritysten koon kasvu, maa-ja metsätalouden kuljetukset sekä lisääntyvä työssäkäynti yritysten ulkopuolelle aiheuttaa sen, että autoilu tullee näillä alueilla olemaan jatkossakin pääasiallinen kulkumuoto.

Tämä asettaa myös joukkoliikenteelle omat vaatimuksensa. Kulkemisen on oltava mahdollista muulloinkin kuin koulujen alkamis- ja päättymisaikaan. Lähtökohtana tulee olla, että joukkoliikenne on palvelu, joka on turvattava vähintään nykyisellä tasolla myös tulevaisuudessa. Palvelutason on oltava sellainen, että koulu- ja työmatkaliikenne pystytään tulevaisuudessakin hoitamaan kaikkiin lähitaajamiin. On pidettävä huolta siitä, että tarvittava taso pidetään yllä myös niillä alueilla, joissa se ei ole aivan yhtä kannattavaa. Kaupungin on nyt siis määriteltävä haluttu palvelutaso joukkoliikenteelle, ja sen jälkeen valittava keinot joilla se toteutetaan.

Mikäli palvelun tasoa nostetaan, tason lisäämisestä koituva kustannus saattaisi tulla takaisin palvelun lisäntyneenä käyttönä. Tarjontahan yleensä luo kysyntää... Jos joukkoliikenteen käyttöastetta halutaan nostaa, on siitä pyrittävä saamaan käyttäjälleen kannatava vaihtoehto.

Asennekasvatus on aloitettava jo lapsista ja nuorista. Varsinkin nuoria voitaisiin kannustaa enenevässä määrin kulkemaan julkisilla kulkuneuvoilla subventoimalla heille edullisempia matkalippuja. Nuorisolle hinnalla on merkitystä. Koululaisia voitaisiin myös pienestä pitäen ohjata mahdollisuuksien mukaan käyttämään julkisia palveluja, jolloin siitä tulisi heille luonteva osa elämää.

Kuntarajat ylittävä työmatkaliikenne on kasvanut kaikkiin suuntiin. Erityisesti Salosta pääkaupunkiseudulle suuntautuva pendelöinti on voimakkaassa kasvussa. Tätä liikennettä olisi enenevästi ohjattava julkisiin palveluihin ja raiteille. Seutulipun käyttöönottoa myös Helsinkiin päin on syytä tutkia. Maakuntaraja ei saa olla esteenä työmatkaliikenteen kehittämiselle.

Salon seudun Vihreiden järjestämässä joukkoliikenneseminaarissa pohdittiin näitä asioita. Siellä nousi keskeiseksi asiaksi se, miten eri hallinnonalojen ostamia kuljetuksia voitaisiin yhdistää niin, että kokonaisuus saataisiin toimivammaksi ja kattavammaksi. Tällä hetkellä kun jokainen toimiala vastaa hoitaa omat kuljetustarpeensa.

Palveluliikenne on järjestetty nykyisin entisten kuntien alueella siten, että tilaamalla määrätystä numerosta palvelun eli kuljetuksen, kyydittää taksi asiakkaat kunnan keskustaan. Näin se toimii jokaisen vanhan kunnan alueella. Kuntalaisten toivomus olisi päästä vaikka kerran kuukaudessa asioimaan Salon keskustaan, sillä vanhojen kuntakeskusten valikoima on hyvin rajallinen. Paljon etenkin vanhusväestössä ja muussakin väestössä on sellaisia, joillla ei ole ajokorttia tai autoa ja jotka eivät ole sosiaalisen kuljetuksen piirissä. Ratkaisu voisi olla, että asiointikäynti toimisi määrättynä päivänä kuukaudessa. Palveluliikenteen voisi totetuttaa näin kaikilla kunnan osa-alueilla tasapuolisesti. Tätä kuntalaisilta tullutta ehdotusta kannattaisi varmaan jalostaa eteenpäin.