Valkovuokkojen aikaan

Maanantai 10.5.2010 klo 21.11 - - ulla -

Eilen vietettiin taas äitienpäivää, kuten jo monet vuodet tätä ennen, Suomessakin jo vuodesta 1918. Minulla henkilökohtaisesti tämä oli jo kahdeskymmenestoinen äitienpäivä. Siksi onkin hämmästyttävää, että joka vuosi tuo asia tuntuu yhtä merkittävältä ja sykähdyttävältä.  Olenkin sanonut, että äitinä oleminen on useista luottamustoimistani se kaikista tärkein ja merkittävin. Se on vaatinut paljon, mutta sen kautta olen myös oppinut paljon, enemmän kuin mistään oppikirjoista koskaan.  Äidin ja lapsen suhde on molemminpuolinen oppimisprosessi, niin kuin ihmissuhteet yleensäkin. Jokaisena äitienpäivänä olen kiitollinen lapsistani.

Äitienpäivän aikaan muistan aina myös niitä kanssasisaria, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan ole äitiyttä kokeneet. Valinta voi olla tietoinen, omasta tahdosta tehty päätös, johon jokaisella on täysi oikeutensa. Usein se on kuitenkin pakon sanelema ja kipeä asia, johon itse ei pysty vaikuttamaan. Väestöliiton mukaan noin joka kuudes hedelmällisessä iässä olevista pareista kohtaa tahatonta lapsettomuutta. Hoitoon tulevista pareista n. 80 % saa kuitenkin apua nykyisillä hoitomuodoilla.

Vaikka ei omia lapsia olisikaan, niin joka tapauksessa jokainen meistä on jonkun lapsi. Suurimmalla osalla meistä on vähintäänkin jonkunlaisia muistoja omasta äidistä. Muistot ovat moninaisia. 

Menetin oman äitini kymmenen vuotta sitten lyhyen ja raskaan sairauden jälkeen, yllättäen, liian pian. Paljon olisi häneltä vielä ollut kysyttävää ja opittavaa. Äitini oli lämmin ja läheinen ihminen, joka asetti yleensä aina toisten tarpeet omiensa edelle. Tuntui usein, että hän huolehti muista paremmin kuin itsestään. Kuitenkin hän viimeisinä päivinään neuvoi minua pitämään itsestäni hyvää huolta, koska lapseni tarvitsisivat minua vielä pitkään. Se oli hyvä neuvo joka jäi vahvasti mieleeni.

Tuo äitini neuvo oli itse asiassa erinomaisen viisas. Sitä ei todellakaan jaksa eikä kykene huolehtimaan toisista ihmisistä ja asioista, jos ei ensin pidä huolta omasta itsestään. Terve itsekkyys on siis tarpeellinen ominaisuus. Nykyään puhutaan paljon terveyden edistämisestä. Terveyden edistämisestä on olemassa myös politiikkaohjelma. Sillä pyritään varmistamaan, että terveysnäkökohdat otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, myös elinkeinoelämässä, työpaikoilla ja järjestöissä. Mukaan tarvitaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita. Terveyden edistäminen ei ole vain sosiaali-ja terveystoimen asia, vaan sen pitäisi kulkea läpi toimialojen.

On muistettava, että ihmisellä on myös oma vastuu hyvinvointinsa edistämisessä. Mitkään toimenpiteet eivät voi olla tehokkaita, jos ei ole omaa tahtoa ja motivaatiota hyvinvointinsa ja terveytensä edistämiseen ja ylläpitämiseen. Siinä on meille kaikille haastetta kerrakseen. Siinä, että meillä nykyisillä ja tulevillakin äideillä on vastuu myös tulevista sukupolvista.

Pidä siis itsestäsi hyvää huolta ja arvosta itseäsi. Vain silloin voit huolehtia myös muista. Loppujen lopuksi, olet oman itsesi paras ystävä!