Villakoiran ydin

Meillä on nyt 342 kuntaa, kun niitä 2000-luvun alussa oli vielä toistasataa enemmän. Selvityksiä ja liitoksia on vireillä parhaillaankin, ja arvioiden mukaan lukumäärä laskee pian alle kolmensadan. Poliittisen kentän oikealla ja vasemmalla laidalla ollaan sen sijaan vahvasti sitä mieltä, että Suomessa ei tulevaisuudessa tarvita kuin korkeintaan sata kuntaa.

Itse näen, että kuntaliitokset eivät ole itsetarkoitus, eivätkä varsinkaan pakkoliitokset. Pitäisi puhua ennemminkin siitä, miten pystytään tulevaisuudessa järjestämään palvelut nykyistä tehokkaamin ja taloudellisemmin, mutta kuitenkin kunkin alueen erityispiirteet ja olosuhteet huomioiden. On mielenkiintoista, että Päijät-Hämeeseen suunniteltu Suur-Lahti kaatui kaikissa muissa osakaskunnissa paitsi keskuskaupunki Lahdessa. Rakennettiinko uutta kuntaa liian Lahti-vetoisesti? Arvioivatko ympäryskuntien asukkaat kadottavansa lähipalvelunsa ja päätösvaltansa? Mitä todennäköisimmin kyse oli kaikista näistä, tai ainakin näiden pelosta. Pelko ei varmaan ole ihan aiheetonkaan. Miten käy palveluiden ja lähidemokratian tässä kuntakentän myllerryksessä.

Asiasta kokemani huoli ei ole mitenkään vähentynyt nyt meillä Salossa tehtävän palveluverkkoselvitystyön mukana. Tyhjien kiinteistöjen määrä kaupungin reuna-alueilla kasvaa koko ajan, ja lähipalveluista kiinni pitävät luottamushenkilöt leimataan yksioikoisesti kyläpoliitikoiksi. Mielestäni palveluiden  tehostamisen ja työprosessien läpikäymisen tulee olla muutakin kuin palveluiden siirtämistä reuna-alueilta keskustaajamaan. On ajateltava kokonaisuutta, on keskusteltava enemmän yhteisestä tahdosta.

Ellei kuntaliitos pysty vahvistamaan palveluita ja lähidemokratiaa, mihin kuntalaiset liitosta tarvitsevat? Meillä on eri alueilla varsin erilaiset olosuhteet. Väestörakenne ja palvelutarpeet voivat olla erilaisia, Luonnollista on, että kun me erilaisia palveluita tuotamme ja järjestämme, niin täsmälleen samanlaisella mallilla ei voi toimia koko maassa. Tarvitaan erityyppisiä kuntia maan eri osiin. Pitää pystyä eri tavalla mahdollistamaan, että kullakin alueella toimitaan mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti, ihmisiä palvellen. Ihmisillä on tulevaisuudessakin oltava mahdollisuus valita asuinpaikkansa, oli se sitten kaupungissa tai maaseudulla, niin halutessaan. Siinä se villakoiran ydin!