Terveisiä kesäfestareilta!

Tiistai 13.7.2010 klo 18.32 - - ulla -

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Turun Ruissalossa muutaman tuhannen muun kanssa. Jo olikin korkea aika. Kyseinen tilaisuus, joka on toiseksi vanhin eurooppalainen rockfestivaali, ei ole montaakaan vuotta nuorempi kuin minä. Kuitenkin vasta nyt sain raahattua itseni paikalle, vaikka useana vuonna aiemmin se on mielessä pyörinyt. Tässä nyt on se rikkaus, että kun lapset kasvavat riittävän isoiksi, he sivistävät vanhempiaan mm. viemällä heitä tilaisuuksiin joihin ei muutoin tulisi lähdettyä.

Katselin tapahtumaa jossain mielessä kuin ulkopuolisen silmin, sen verran koin olevani keskimääräistä kävijää varttuneempi. Valtaosa festariyleisöstä oli nuorisoa. Tunnelma oli lämmin, monessakin mielessä. Jäin taas kerran miettimään sitä, että missä vaiheessa niistä ihanan suloisista pikkulapsista kasvaa niitä hankalia, paikkoja särkeviä häirikkönuoria, joista usein kuulee asenteellisestikin puhuttavan. Olisiko jo aika antaa nuorille tässä yhteiskunnassa se arvo, joka heille kuuluu. Olisi todella hyvä muistaa, että meillä ei ole varaa menettää tuota tulevaa sukupolvea.

Porvoon ikävän ampumatapauksen jälkeen nyt kesällä on puhuttu siitä, miten tällaiset tapaukset juontavat usein juurensa syrjäytymisestä jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Sitä vastaan on tehtävä kaikki mitä voidaan. Tässä on yhteiskunnalla tärkeä roolinsa. Koulu on paikka, jossa voidaan havainnoida ja puuttua asioihin ajoissa. Nykyään se on vaikeaa sen vuoksi, että opettaja saattaa huomata joutuvansa syytettyjen penkille nostaessaan esille ongelmia. Mielestäni olisi aika palauttaa opettajille sitä arvostusta ja valtaa, mitä he tarvitsevat työssään opettaessaan lapsille ja nuorille oikean ja väärän rajaa, sekä toisten kunnioitusta. Se ei onnistu, jos kaikki välineet on otettu pois. Opettajan pitää voida puuttua asioihin silloin kun siihen on tarvetta. Nuoret tarvitsevat auktoriteetteja. Auktoriteettien lisäksi he tarvitsevat kannustusta, ja myös paljon positiivista palautetta sekä hyväksyntää ja kiitosta silloin kun on sen aika.

Ruissalosta kotiin tullessani tunsin kyllä ylpeyttä nuoristamme taas kerran. Juhliminen oli rentoa mutta asiallista. Häiriköitä ei näkynyt, eikä juuri montaa liian humalaistakaan. Tulin taas kerran siihen lopputulokseen, että suomalaiset nuoret ovat pääsääntöisesti oikein fiksua väkeä.

Nuorissa on tulevaisuus

Perjantai 12.2.2010 klo 11.29 - - ulla -

Viime aikoina on keskusteltu työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja työelämän laadun parantamisesta. Tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita ovatkin. Päähuomio on kohdistunut voimakkaasti työuran loppupäässä oleviin, kun on pohdittu miten saataisiin suuret ikäluokat pysymään pidempään työssä.  Toimenpiteet nostattavat vastarintaa, sillä jo saavutettuihin etuihin ei saisi koskea. 

Vähemmälle huomiolle sen sijaan on jäänyt väestönosa, joka on vasta työuransa alussa, ja jotka eivät noita etuja tule koskaan edes saavuttamaan nykyisessä laajuudessa. Nuorisotyöttömyys on jatkanut räjähdysmäistä kasvuaan. Monilla nuorilla on vaikeuksia sopeutua työelämän asettamiin vaatimuksiin. Useilla vaikeudet ovat alkaneet jo kotona ja koulussa, ja ovat siksi pudonneet koulutusyhteiskunnann rattailta. On puhuttu jopa 40 000 kadotetusta nuoresta, ja taantuman takia koulutuspaikkaa ja työtä vailla olevien nuorten määrä uhkaa vain jatkaa kasvuaan. Vuoden 2009 lopussa Salossakin oli yli 400 nuorta työtöntä.

Suomi on kovaa vauhtia vanhenemassa ja huoltosuhde muuttumassa koko ajan huonompaan suuntaan. Tulevaisuudessa olemme yhä riippuvaisempia nykyisestä nuorisostamme. Jokaista heistä tullaan tarvitsemaan olemassa olevia töiden tekemiseen ja myös luomaan uutta. Siinä on heille tulevaisuudessa suuri haaste ja  vastuu. Laman aikana on kannustettu työttömiksi jääneitä kouluttautumaan, jotta työllistymien kävisi jatkossa helpommin. Samalla pitäisi pystyä luomaan myös nuorisolle mahdollisuuksia päästä paremmin kiinni työelämään. Myös työharjoittelupaikat ovat usein kiven alla.

Salon kaupunki on nyt kaupunginjohtaja Rantakokon johdolla osoittanut nopeaa toimintaa tämän rakennemuutoksen kanssa. Uusi työvoiman palvelukeskus on lähtenyt ripeästi etenemään kohti toteutumistaan. Tässä yhteydessä on  kiinnitettävä erityistä huomiota myös nuoriin, sillä he luovat meille tulevaisuutta.

Nuoriso tarvitsee konkreettisia toimia joilla luodaan heille oikeita työpaikkoja ja niiden vaatimuksiin soveltuvaa koulutusta. He tarvitsevat puolestapuhujia, mutta myös ravistelijoita jotka potkivat heitä eteenpäion. Pumpulista on paha ponnistaa...