Terveisiä kesäfestareilta!

Tiistai 13.7.2010 klo 18.32 - - ulla -

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Turun Ruissalossa muutaman tuhannen muun kanssa. Jo olikin korkea aika. Kyseinen tilaisuus, joka on toiseksi vanhin eurooppalainen rockfestivaali, ei ole montaakaan vuotta nuorempi kuin minä. Kuitenkin vasta nyt sain raahattua itseni paikalle, vaikka useana vuonna aiemmin se on mielessä pyörinyt. Tässä nyt on se rikkaus, että kun lapset kasvavat riittävän isoiksi, he sivistävät vanhempiaan mm. viemällä heitä tilaisuuksiin joihin ei muutoin tulisi lähdettyä.

Katselin tapahtumaa jossain mielessä kuin ulkopuolisen silmin, sen verran koin olevani keskimääräistä kävijää varttuneempi. Valtaosa festariyleisöstä oli nuorisoa. Tunnelma oli lämmin, monessakin mielessä. Jäin taas kerran miettimään sitä, että missä vaiheessa niistä ihanan suloisista pikkulapsista kasvaa niitä hankalia, paikkoja särkeviä häirikkönuoria, joista usein kuulee asenteellisestikin puhuttavan. Olisiko jo aika antaa nuorille tässä yhteiskunnassa se arvo, joka heille kuuluu. Olisi todella hyvä muistaa, että meillä ei ole varaa menettää tuota tulevaa sukupolvea.

Porvoon ikävän ampumatapauksen jälkeen nyt kesällä on puhuttu siitä, miten tällaiset tapaukset juontavat usein juurensa syrjäytymisestä jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Sitä vastaan on tehtävä kaikki mitä voidaan. Tässä on yhteiskunnalla tärkeä roolinsa. Koulu on paikka, jossa voidaan havainnoida ja puuttua asioihin ajoissa. Nykyään se on vaikeaa sen vuoksi, että opettaja saattaa huomata joutuvansa syytettyjen penkille nostaessaan esille ongelmia. Mielestäni olisi aika palauttaa opettajille sitä arvostusta ja valtaa, mitä he tarvitsevat työssään opettaessaan lapsille ja nuorille oikean ja väärän rajaa, sekä toisten kunnioitusta. Se ei onnistu, jos kaikki välineet on otettu pois. Opettajan pitää voida puuttua asioihin silloin kun siihen on tarvetta. Nuoret tarvitsevat auktoriteetteja. Auktoriteettien lisäksi he tarvitsevat kannustusta, ja myös paljon positiivista palautetta sekä hyväksyntää ja kiitosta silloin kun on sen aika.

Ruissalosta kotiin tullessani tunsin kyllä ylpeyttä nuoristamme taas kerran. Juhliminen oli rentoa mutta asiallista. Häiriköitä ei näkynyt, eikä juuri montaa liian humalaistakaan. Tulin taas kerran siihen lopputulokseen, että suomalaiset nuoret ovat pääsääntöisesti oikein fiksua väkeä.