Turvallista arkea!

Maanantai 2.8.2010 klo 20.42 - - ulla -

Juuri päättynyt heinäkuu jää historiaan kaikkien aikojen lämpimimpänä. Kesä on ollutkin todella upea, kun lämpö ja aurinko ovat hellineet meitä. D-vitamiinivarastot on täytetty auringonvalossa odottamaan syksyn pimeitä iltoja. Syksyn merkkejä on jo ilmassa. Kuivuus ja lämpö valmistavat kasvustoja tavanomaista nopeammin. Ensimmäiset puimurit on jo nähty pelloilla. Monilla on kesäloma juuri päättynyt tai päättymäisillään. Kokouskalenteri alkaa taas täyttyä, ja koulutkin alkavat jo ensi viikolla.

Meidän perheessämme on taas vähän erilainen vuosi edessä. Kuopus, siis meidän teinityttömme,  siirtyy ala-asteelta Toijan koulusta Saloon. Koulumatka hänellä pitenee reippaasti ja luokkakaverit vaihtuvat. Jännitystä on ainakin äidillä vähän kun nuorimmaisen maailma laajenee. Vanhempana sitä on pakko luottaa ja uskoa siihen, että on osannut istuttaa lapsensa päähän riittävästi arkijärkeä. Maailma on nykyään niin monimutkainen, paljon monimutkaisempi kuin omassa nuoruudessani. Nuoren täytyy tietää mitä haluaa, täytyy osata pitää puolensa ja ymmärtää, mihin voi mennä mukaan ja mihin ei.

Arjen turvallisuus lähtee meistä kaikista ihmisistä ja meidän tekemisistämme. Lähtökohdat kaikkeen turvallisuuteen luodaan kotona. Siellä jokainen meistä oppii tavat, niin hyvät kuin huonotkin. Vanhempien ja kodin vastuu on siis arjen turvallisuudessa kaiken perusta. Päättäjien ja viranomaisten tehtävänä on tukea mahdollisimman hyvin tuota toimintaa.

Arjen turvallisuutta on mm. se, että kun lapsesi lähtee koulumatkalle,  tiedät että hän pääsee turvallisesti perille. Hän saa siellä oikeanlaista, laadukasta opetusta. Ja viime aikojen tapahtumiin peilaten, turvallisesti. Näitä asioita ei voi milloinkaaan liikaa korostaa.

Tässä taidan jo mennä asioiden edelle. Vielä on kesää jäljellä. Ja viikko lomaa koululaisellani, mutta koulun alku ja arki häämöttää jo.  Turvallista arkea!

Terveisiä kesäfestareilta!

Tiistai 13.7.2010 klo 18.32 - - ulla -

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Turun Ruissalossa muutaman tuhannen muun kanssa. Jo olikin korkea aika. Kyseinen tilaisuus, joka on toiseksi vanhin eurooppalainen rockfestivaali, ei ole montaakaan vuotta nuorempi kuin minä. Kuitenkin vasta nyt sain raahattua itseni paikalle, vaikka useana vuonna aiemmin se on mielessä pyörinyt. Tässä nyt on se rikkaus, että kun lapset kasvavat riittävän isoiksi, he sivistävät vanhempiaan mm. viemällä heitä tilaisuuksiin joihin ei muutoin tulisi lähdettyä.

Katselin tapahtumaa jossain mielessä kuin ulkopuolisen silmin, sen verran koin olevani keskimääräistä kävijää varttuneempi. Valtaosa festariyleisöstä oli nuorisoa. Tunnelma oli lämmin, monessakin mielessä. Jäin taas kerran miettimään sitä, että missä vaiheessa niistä ihanan suloisista pikkulapsista kasvaa niitä hankalia, paikkoja särkeviä häirikkönuoria, joista usein kuulee asenteellisestikin puhuttavan. Olisiko jo aika antaa nuorille tässä yhteiskunnassa se arvo, joka heille kuuluu. Olisi todella hyvä muistaa, että meillä ei ole varaa menettää tuota tulevaa sukupolvea.

Porvoon ikävän ampumatapauksen jälkeen nyt kesällä on puhuttu siitä, miten tällaiset tapaukset juontavat usein juurensa syrjäytymisestä jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Sitä vastaan on tehtävä kaikki mitä voidaan. Tässä on yhteiskunnalla tärkeä roolinsa. Koulu on paikka, jossa voidaan havainnoida ja puuttua asioihin ajoissa. Nykyään se on vaikeaa sen vuoksi, että opettaja saattaa huomata joutuvansa syytettyjen penkille nostaessaan esille ongelmia. Mielestäni olisi aika palauttaa opettajille sitä arvostusta ja valtaa, mitä he tarvitsevat työssään opettaessaan lapsille ja nuorille oikean ja väärän rajaa, sekä toisten kunnioitusta. Se ei onnistu, jos kaikki välineet on otettu pois. Opettajan pitää voida puuttua asioihin silloin kun siihen on tarvetta. Nuoret tarvitsevat auktoriteetteja. Auktoriteettien lisäksi he tarvitsevat kannustusta, ja myös paljon positiivista palautetta sekä hyväksyntää ja kiitosta silloin kun on sen aika.

Ruissalosta kotiin tullessani tunsin kyllä ylpeyttä nuoristamme taas kerran. Juhliminen oli rentoa mutta asiallista. Häiriköitä ei näkynyt, eikä juuri montaa liian humalaistakaan. Tulin taas kerran siihen lopputulokseen, että suomalaiset nuoret ovat pääsääntöisesti oikein fiksua väkeä.

 

Juhlan jälkeen koittaa arki!

Sunnuntai 27.6.2010 klo 21.11 - - ulla -

Keskikesän juhlaa on taas vietetty vaihtelevassa kesäsäässä. Minulla oli jälleen kerran onni viettää juhannusta itseäni nuoremmassa seurassa. Nuoriso kavereineen kunnioitti meitä läsnäolollaan viikonlopun ajan. Arvostan tuota yhteistä aikaa todella korkealle. Nuorten seura saa tuntemaan itsensäkin jotenkin nuoremmaksi. Taas ollaan ajan hermolla, täynnä energiaa. Juhannuksen jälkeiset uutiset sen sijaan olivat tapansa mukaan murheellista luettavaa. Juhannuksen uhriluku oli synkempi kuin kymmeneen vuoteen tätä ennen. Emmekö me koskaan opi? Juhlan jälkeen koittaa aina arki, niin kuin nytkin.

Kotisivuillani huhtikuun alusta asti olleeseen kyselyyn on tullut vastauksia runsaasti. Kiitos kaikille vastanneille, energiakysely poistuu nyt sivuiltani. Selkeä enemmistö (60%) vastanneista on ollut sitä mieltä, että lisäydinvoimaa ei Suomeen pidä rakentaa. 33 prosentin mielestä lupa pitäisi myöntää kaikille kolmelle hakijalle. Pienimmän kannatuksen (7%) kyselyssäni sai vaihtoehto, joka sisältyy hallitukseen tekemään esitykseen, eli yhden tai kahden ydinvoimalan lupa. Eduskunnan ympäristövaliokunta asettui asiassa kokonaan kielteiselle kannalle, kun taas talousvaliokunta puoltaa hallituksen esittämää energiapakettia, korostaen kuitenkin mahdollisimman suurta suomalaisen työvoiman käyttöä työmailla.

Vaikka tavoitteena tuleekin olla energia kulutuksen kasvun hillitseminen, kohtuuhintaista energiaa tarvitaan myös tulevaisuudessa teollisuuden tarpeisiin. Suomi ei tule selviytymään, ellemme turvaa yritystemme toimintaedellytyksiä. Uusiutuvan energian osuus tuosta paketista on kannatettava ja siihen meillä on myös velvoitteemme. Meillä on mahdollisuus Suomessa lisätä uusiutuvan energian käyttöä ja siihen liittyvän teknologian kehittämistä. Sitä kautta on mahdollista luoda uusia työpaikkoja kaikkialle Suomeen. Tuulivoiman osalta ongelmaksi saattaa nousta kaavoitus, kuten jo Raaseporissa näimme. Ydinvoimakaan ei ole ongelmatonta. Ydinjätteen loppusijoitus on Suomessa kuitenkin pidemmällä kuin missään muualla maailmassa. Itärajamme takana ydinjätteitä löytyy takapihoilta ruosteisissa tynnyreissä. Onko turvallisempaa tuottaa kuitenkin itse kuin tuoda Venäjältä?

Asia ei ole helppo eikä yksiselitteinen. Mielestäni nämä kaksi energiantuotantotapaa eivät kuitenkaan vain kilpaile keskenään, vaan voivat myös täydentää toisiaan. Jäämme nyt odottamaan päätöstä, joka tullaan tekemään eduskunnassa kuluvalla viikolla. Mielipiteitä on kumpaankin suuntaan. Ryhmäpäätöksiä ei ydinvoima-asiassa tunneta, vaan edustajat äänestävät omantuntonsa mukaan. Nähtäväksi jää, kenen kanta tulee enemmistöksi.

"Valinnat on tehty, pulinat pois"

Maanantai 14.6.2010 klo 16.59 - - ulla -

Viime viikonloppuna oli oikea puoluekokousten suma. Suurin mielenkiinto kohdistui ehdottomasti Lahteen, jossa me keskustalaiset kokoonnuimme valitsemaan maallemme uutta pääministeriä sekä puolueellemme uutta johtoviisikkoa. Jos joku odotti, että keskusta vetäytyy itsesäälissään nuolemaan galluphaavojaan, sai nyt katkerasti pettyä. Viikonloppu osoitti, että puolueella on viisas ja tilannetajuinen kenttäväki, joka osaa reagoida tilanteeseen oikealla tavalla. Saimme loistavan johtoviisikon. Mikä tärkeintä, saimme vaihdettua monissa kohuissa ryvettyneen puoluesihteerimme uuteen, luottamusta nauttivaan, kokeneeseen politiikan tekijään Timo Laaniseen. Tunnelma kokouksessa oli todella hyvä.

Varsinais-Suomen kannalta on hienoa, että saimme tänne kaksi varapuheenjohtajaa. Tämä voi olla vauhdittamassa sopivasti kenttäväkeämme myös tuleviin eduskuntavaaleihin.  Jos hyvin käy, on enemmän kuin mahdollista ja jopa todennäköistä, että meillä on myös varsinaissuomalainen ministeri seuraavassa hallituksessa. Ei olisi ollenkaan huono juttu maakuntamme edunvalvonnan kannalta, joka ei nykyisellään tunnu toimivan parhaalla mahdollisella tavalla.

Kokoomus vannoo kuntaliitosten ja suurten kuntien nimeen. Jos meidän seuraava hallituksemme on sinipunainen, ei Suomessa kohta ole kuin korkeintaan kuusikymmentä kuntaa. Tähän suuntaan linjasivat sekä kokoomus että demarit ryhmäpuheenvuoroissaan kuntaliitossa edellisviikolla. On kyllä vaikea kuvitella, että kuntien ahdinko olisi voitettavissa pelkästään rajoja siirtelemällä. Tarvitaan uusia toimintatapoja ja palvelurakenteen kehittämistä. Tavoitteena tulee olla edelleen koko Suomen voimavarojen hyödyntäminen ja alueellinen oikeudenmukaisuus, ei keskittäminen, joka tuntuu nyt olevan monien intresseissä.

Valinnat on tehty, työ tästä vasta alkaa. Toivotan onnea ja menestystä uudelle pääministerillemme!

Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus...

Sunnuntai 6.6.2010 klo 18.20 - - ulla -

Tovi onkin taas vierähtänyt siitä kun viimeksi istahdin tähän kirjoittamaan. Viikko on ollut melkoisen kiireinen, menemistä on ollut riittämiin. Eilinen päivä meni minulla niin kuin monella muullakin koulun päätösjuhlien sekä uusien ylioppilaiden onnittelukäyntien merkeissä. Ihmettelin taas kerran sitä, miten kauniita nuo nuoret tavoitteensa saavuttaneet ihmiset ovatkaan.  Tänä vuonna peruskoulunsa päätti 66 000 nuorta, ja noin 29 000 painoi päähänsä uuden valkolakin. Sitten seuraavaan tavoitteeseen: valmistautuminen pääsykokeisiin sekä mieleisen jatko-opintopaikan varmistaminen. Näinhän se menee…

Viime viikolla vietin pari päivää myös Helsingissä Kuntatalolla, Kuntaliiton valtuuston merkeissä. Keskiviikkona pidetyssä seminaarissa oli aiheena koulutuspolitiikan ajankohtaiset asiat, alustajana oli opetusministeri Henna Virkkunen.

Jokin aika sitten meillä oltiin huolissaan akateemisesta liikakoulutuksesta sekä siitä, että ammatilliseen koulutukseen hakeutuu liian vähän opiskelijoita. Pelättiin käytännön osaajien loppumista työmarkkinoilta. Huoli voi ollakin aiheellinen ikäluokkien pienenemisen vuoksi. Kuitenkin koulutuspuolella painopiste on siirtynyt niin, että ammatillisen koulutuksen vetovoima on kasvanut edelleen, ja 9.lk:n päättäneistä hieman yli puolet hakeutuu jo ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärien lisäyksellä pyritään ensisijaisesti edistämään nuorten koulutukseen pääsyä, alentamaan nuorisotyöttömyyttä sekä ehkäisemään syrjäytymistä. Tärkeintä mielestäni on, että nuori löytää omia kiinnostuksiaan, edellytyksiään ja osaamistaan vastaavan koulutuspaikan toisella asteella, Oli se sitten ammatillinen koulu tai lukio. Siten minimoidaan myös turhat koulun kesken jättämiset.

Meille valtuutetuille esiteltiin myös opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen johtaman tuntijakotyöryhmän ehdotuksia. Keskustelua herätti mm. uskonnon opetuksen asema tulevaisuudessa. Mielestäni kuitenkin uskonto tulisi nähdä osana suomalaista kulttuuria. Sen ymmärtäminen auttaa siten ymmärtämään paremmin suomalaista yhteiskuntaa sekä ajatus- ja arvomaailmaa. Mielenkiintoinen ehdotus on myös esitys, jonka mukaan A1- ja B1-kielen opiskelua varhennettaisiin vuodella. Viime aikoina ollaan oltu huolissaan ylioppilaaksi kirjoittavien vähäisestä kiinnostuksesta kieliä kohtaan. Kielitaidon merkitys kasvaa jatkuvasti yhteiskunnassamme globalisaation myötä. Tuota taustaa vasten ehdotus saattaisi olla kannatettava. Haasteeksi saattaa nousta resurssien riittävyys sekä mahdollisuus tarjota opetusta tasa-arvoisesti myös pienemmissä kouluissa. Etiikan ja draaman opetuksen järjestäminen tulevaisuudessa oli myös esillä.

Yhtenä huolenaiheena on taloudelliste edellytysten riittävyys perusopetuksen ja muun koulutuksen tasavertaiseen järjestämiseen. Opetusministeri liputti hyvin voimakkaasti suurempien opetusyksiköiden sekä myös kuntaliitosten puolesta. On kuitenkin muistettava, että perusopetuksen tulee säilyä myös tulevaisuudessa lähipalveluna. Myös toisen asteen koulutus sekä ammattikorkeakouluopetus on turvattava laajasti eri alueilla, jotta saadaan turvattua työvoiman saatavuus sekä elinvoimaisuus kaikilla alueilla maassamme. Suuruus ei aina välttämättä ole laadun tae.

Tällä viikolla keskeisessä roolissa olivat siis kouluasiat eri muodoissaan. Myös ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen. Rouskis Oy:n toiminta-alueen kuntien jätepoliittinen työryhmä kokoontuu  pohtimaan tunteita kuohuttaneita jäteasioita. Loppuviikosta sitten matkustan kolmeksi päiväksi Lahteen. Odotettavissa Keskustan puoluekokous, josta tuskin tulee kiinnostavuutta puuttumaan…

Valkovuokkojen aikaan

Maanantai 10.5.2010 klo 21.11 - - ulla -

 

Eilen vietettiin taas äitienpäivää, kuten jo monet vuodet tätä ennen, Suomessakin jo vuodesta 1918. Minulla henkilökohtaisesti tämä oli jo kahdeskymmenestoinen äitienpäivä. Siksi onkin hämmästyttävää, että joka vuosi tuo asia tuntuu yhtä merkittävältä ja sykähdyttävältä.  Olenkin sanonut, että äitinä oleminen on useista luottamustoimistani se kaikista tärkein ja merkittävin. Se on vaatinut paljon, mutta sen kautta olen myös oppinut paljon, enemmän kuin mistään oppikirjoista koskaan.  Äidin ja lapsen suhde on molemminpuolinen oppimisprosessi, niin kuin ihmissuhteet yleensäkin. Jokaisena äitienpäivänä olen kiitollinen lapsistani.

Äitienpäivän aikaan muistan aina myös niitä kanssasisaria, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan ole äitiyttä kokeneet. Valinta voi olla tietoinen, omasta tahdosta tehty päätös, johon jokaisella on täysi oikeutensa. Usein se on kuitenkin pakon sanelema ja kipeä asia, johon itse ei pysty vaikuttamaan. Väestöliiton mukaan noin joka kuudes hedelmällisessä iässä olevista pareista kohtaa tahatonta lapsettomuutta. Hoitoon tulevista pareista n. 80 % saa kuitenkin apua nykyisillä hoitomuodoilla.

Vaikka ei omia lapsia olisikaan, niin joka tapauksessa jokainen meistä on jonkun lapsi. Suurimmalla osalla meistä on vähintäänkin jonkunlaisia muistoja omasta äidistä. Muistot ovat moninaisia. 

Menetin oman äitini kymmenen vuotta sitten lyhyen ja raskaan sairauden jälkeen, yllättäen, liian pian. Paljon olisi häneltä vielä ollut kysyttävää ja opittavaa. Äitini oli lämmin ja läheinen ihminen, joka asetti yleensä aina toisten tarpeet omiensa edelle. Tuntui usein, että hän huolehti muista paremmin kuin itsestään. Kuitenkin hän viimeisinä päivinään neuvoi minua pitämään itsestäni hyvää huolta, koska lapseni tarvitsisivat minua vielä pitkään. Se oli hyvä neuvo joka jäi vahvasti mieleeni.

Tuo äitini neuvo oli itse asiassa erinomaisen viisas. Sitä ei todellakaan jaksa eikä kykene huolehtimaan toisista ihmisistä ja asioista, jos ei ensin pidä huolta omasta itsestään. Terve itsekkyys on siis tarpeellinen ominaisuus. Nykyään puhutaan paljon terveyden edistämisestä. Terveyden edistämisestä on olemassa myös politiikkaohjelma. Sillä pyritään varmistamaan, että terveysnäkökohdat otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, myös elinkeinoelämässä, työpaikoilla ja järjestöissä. Mukaan tarvitaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita. Terveyden edistäminen ei ole vain sosiaali-ja terveystoimen asia, vaan sen pitäisi kulkea läpi toimialojen.

On muistettava, että ihmisellä on myös oma vastuu hyvinvointinsa edistämisessä. Mitkään toimenpiteet eivät voi olla tehokkaita, jos ei ole omaa tahtoa ja motivaatiota hyvinvointinsa ja terveytensä edistämiseen ja ylläpitämiseen. Siinä on meille kaikille haastetta kerrakseen. Siinä, että meillä nykyisillä ja tulevillakin äideillä on vastuu myös tulevista sukupolvista.

Pidä siis itsestäsi hyvää huolta ja arvosta itseäsi. Vain silloin voit huolehtia myös muista. Loppujen lopuksi, olet oman itsesi paras ystävä!

Jäljettömän hauskaa vappua!

Torstai 29.4.2010 klo 21.26 - - ulla -

Jäte- ja roska-asiat ovat olleet viimeaikoina kovasti esillä. Aihe onkin näin vapun alla oikeastaan ajankohtaisempi kuin koskaan – tai pikemminkin vapun jälkeen. Tuo otsakkeen lausahdus on Helsingin kaupungin rakennusviraston iskulause tämän vuoden vapunviettäjille. Vapun jälkeisten jäteröykkiöiden siivouksen aiheuttamat kustannukset suurissa kaupungeissa ovat vuosittain olleet monissa kymmenissä tuhansissa euroissa. Tänä vuonna Helsingin kaupunki on varautunut ennätysmäisesti vapun viettäjien jätöksiin…erilaisia roskiksia ja lavoja on niin paljon, että niiden yhteenlaskettu vetoisuus on yhteensä 574  kuutiota elikkä 574 000 litraa.

Ei voi kuin ihmetellä, mikä saa fiksut suomalaiset käyttäytymään siten kuin he usein vappuna käyttäytyvät. Aikaa vietetään piknikeillä yhteisillä alueilla, jotka eivät ole  kenenkään ikiomia. Tai paremminkin, ne ovat meidän kaikkien yhteistä omaisuutta. On sinänsä positiivista ja kannatettavaa, että edes kerran vuodessa me jäyhät suomalaiset viihdymme ja rentoudumme yhdessä. Mitäs jos yrittäisimme käyttäytyä tänä vappuna niin kuin olisimme omalla pihallamme…Emmehän me sielläkään heittele roskia ja pulloja pitkin nurmikkoa.

No, joka tapauksessa vappuna kuuluu pitää hauskaa, sehän on kai tämän juhlan perimmäinen tarkoitus. Kuka sitten mistäkin syystä vappua viettää; työväen, ylioppilaiden tai sitten kevään tulon juhlistamiseksi. Viimeksi mainittu on ainakin hyvä syy meille jokaiselle ottaa ilo irti tästä karnevaalista. Vaikka tänä vuonna ei vappusää taida kovin lämpimänä näyttäytyäkään, on kuitenkin uskottava että kevät on täällä.

Hauskaa vappua ja hyvää keväänodotusta!

 

Ps. Oma vappuni kuluu tietenkin työn merkeissä, niinkuin aina. Sehän sopii hyvin, koska tämä on työn juhla. Tänään esitin, että pitäisimme työpaikalla vappunaamiaiset; isäntä voisi pukeutua kukoksi ja minä kanaksi... No, huomenna yritämme ehtiä Tampereelle katsomaan miten teekkareita dipataan Tammerkoskeen...

Millä mennään?

Keskiviikko 14.4.2010 klo 22.24 - - ulla -

 

Liikennejärjestelmien on tarjottava edellytykset sekä kaupungin, että koko maakunnan eri osien tasapainoiselle kehitykselle. Salon kaupungin strategiassa linjataan, että aluetta kehitetään kokonaisuutena tasapuolisesti siten, että asuminen ja yrittäminen on mahdollista kaupungin eri osissa.

Vihreän Salon erityispiirre ja vetovoimatekijä on, ja tulee jatkossakin olemaan vaihteleva luonto ja mahdollisuus valita asuinpaikkansa. Meillä on kaupungin keskustaajama, merellinen Salo, järvien Salo... Kaupungin alue on kompakti paketti erilaisuutta, jossa ei loppujen lopuksi ole mihinkään kovin pitkä matka. Kaupunkilaisten on kuitenkin päästävä palvelujen äärelle tavalla tai toisella.

Suhteellisen tiheä kyläverkosto sekä maaseudun yritystoiminta aiheuttavat sen, että sekä tieverkoston kunnon että liikenteen peruspalveluiden on oltava hyvässä mallissa. Jatkuva maaseudun yritysten koon kasvu, maa-ja metsätalouden kuljetukset sekä lisääntyvä työssäkäynti yritysten ulkopuolelle aiheuttaa sen, että autoilu tullee näillä alueilla olemaan jatkossakin pääasiallinen kulkumuoto.

Tämä asettaa myös joukkoliikenteelle omat vaatimuksensa. Kulkemisen on oltava mahdollista muulloinkin kuin koulujen alkamis- ja päättymisaikaan. Lähtökohtana tulee olla, että joukkoliikenne on palvelu, joka on turvattava vähintään nykyisellä tasolla myös tulevaisuudessa. Palvelutason on oltava sellainen, että koulu- ja työmatkaliikenne pystytään tulevaisuudessakin hoitamaan kaikkiin lähitaajamiin. On pidettävä huolta siitä, että tarvittava taso pidetään yllä myös niillä alueilla, joissa se ei ole aivan yhtä kannattavaa. Kaupungin on nyt siis määriteltävä haluttu palvelutaso joukkoliikenteelle, ja sen jälkeen valittava keinot joilla se toteutetaan.

Mikäli palvelun tasoa nostetaan, tason lisäämisestä koituva kustannus saattaisi tulla takaisin palvelun lisäntyneenä käyttönä. Tarjontahan yleensä luo kysyntää... Jos joukkoliikenteen käyttöastetta halutaan nostaa, on siitä pyrittävä saamaan käyttäjälleen kannatava vaihtoehto.

Asennekasvatus on aloitettava jo lapsista ja nuorista. Varsinkin nuoria voitaisiin kannustaa enenevässä määrin kulkemaan julkisilla kulkuneuvoilla subventoimalla heille edullisempia matkalippuja. Nuorisolle hinnalla on merkitystä. Koululaisia voitaisiin myös pienestä pitäen ohjata mahdollisuuksien mukaan käyttämään julkisia palveluja, jolloin siitä tulisi heille luonteva osa elämää.

Kuntarajat ylittävä työmatkaliikenne on kasvanut kaikkiin suuntiin. Erityisesti Salosta pääkaupunkiseudulle suuntautuva pendelöinti on voimakkaassa kasvussa. Tätä liikennettä olisi enenevästi ohjattava julkisiin palveluihin ja raiteille. Seutulipun käyttöönottoa myös Helsinkiin päin on syytä tutkia. Maakuntaraja ei saa olla esteenä työmatkaliikenteen kehittämiselle.

Salon seudun Vihreiden järjestämässä joukkoliikenneseminaarissa pohdittiin näitä asioita. Siellä nousi keskeiseksi asiaksi se, miten eri hallinnonalojen ostamia kuljetuksia voitaisiin yhdistää niin, että kokonaisuus saataisiin toimivammaksi ja kattavammaksi. Tällä hetkellä kun jokainen toimiala vastaa hoitaa omat kuljetustarpeensa.

Palveluliikenne on järjestetty nykyisin entisten kuntien alueella siten, että tilaamalla määrätystä numerosta palvelun eli kuljetuksen, kyydittää taksi asiakkaat kunnan keskustaan. Näin se toimii jokaisen vanhan kunnan alueella. Kuntalaisten toivomus olisi päästä vaikka kerran kuukaudessa asioimaan Salon keskustaan, sillä vanhojen kuntakeskusten valikoima on hyvin rajallinen. Paljon etenkin vanhusväestössä ja muussakin väestössä on sellaisia, joillla ei ole ajokorttia tai autoa ja jotka eivät ole sosiaalisen kuljetuksen piirissä. Ratkaisu voisi olla, että asiointikäynti toimisi määrättynä päivänä kuukaudessa. Palveluliikenteen voisi totetuttaa näin kaikilla kunnan osa-alueilla tasapuolisesti. Tätä kuntalaisilta tullutta ehdotusta kannattaisi varmaan jalostaa eteenpäin.

Talouskasvu on hyvä renki, mutta huono isäntä

Tiistai 6.4.2010 klo 22.59 - - ulla -

Seuraavan hallitusohjelman keskeisimmäksi tavoitteeksi on nostettava ihmisen onni. Näin linjasi Varsinais-Suomen Keskusta kevätkokouksensa kannanotossa Laitilassa. Mitä se onni sitten oikeastaan on? Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Psykoanalyysin luojan Sigmud Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet. Useiden tutkijoiden mukaan sellaiset luonteenpiirteet kuin hyvä itsetunto, optimistisuus ja ulospäin suuntautuneisuus ovat omiaan lisäämään onnellisuutta.

Yksi keskeisimpiä teemoja tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ovatkin juuri työllisyys ja työn tekeminen sekä siihen liittyvät asiat, sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.  Riittävällä työllisyydellä ja talouden kasvulla turvaamme hyvinvointiyhteiskunnan palvelut myös jatkossa. Työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen ovat tärkeitä arvoja. Muistettava kuitenkin on, että talouskasvu on hyvä renki, mutta huono isäntä. Työn tekeminen ei yksinään takaa ihmiselle onnea tai hyvinvointia. Arvokkaaseen elämään kuuluu myös muita elementtejä.

Tutkimusten mukaan ihmiset kokevat onnellisuuteen vaikuttavan hyvät perhe- ja ihmissuhteet. Yksilöllä on oltava elämässään useampia tukijalkoja, kuten työ, perhe, ihmissuhteet ja harrastukset. Yhden tukijalan pettäessä toiset auttavat pysymään elämän syrjässä kiinni. Työttömyyden kohdatessa tilanne on helpompi kestää jos perheasiat ovat kunnossa, ja päinvastoin.

Nykyisin työn ja perheen yhteensovittaminen tuntuu olevan kovin haasteellista. Pitkäjänteisellä perhepolitiikalla on tässä tärkeä roolinsa. Keskeisiä ovat joustavat päivähoitoratkaisut, lapsiperheiden kotipalvelun kehittäminen sekä joustavat ratkaisut työelämässä. Perheitä ja vanhempia on tuettava hoito- ja kasvatustyössään ja vanhemmuudessaan työelämän vaatimusten paineissa. On muistettava, että lasten kokema tuen ja hoivan tarve ei lopu pikkulapsivaiheeseen. Suurimpia ryhmiä lasten ja nuorten tukipuhelimen käyttäjissä ovat nuoret ja murrosikäiset, jotka kokevat yksinäisyyttä ja aikuiskontaktien puutetta iltapäivän yksinäisinä tunteina. 

Nuorten aikuisten kokema ruuhkavuosien paine työelämän ja perheen perustamisen ristivedossa on synnyttämässä uudenlaista eläkepommia. Sen kustannukset ovat tällä hetkellä jo yli kuusi miljardia euroa hoitokustannuksina ja menetettyinä verotuloina, joten asia ei ole vähäpätöinen. Meillä ei todellakaan ole varaa menettää näitä tulevaisuuden työn tekijöitä. Joustavuutta tarvitaan. Elinkeinoelämää ja työnantajia tarvitaan mukaan tähän työhön. Myös nuorten ja nuorten aikuisten näkökulmia on kuunneltava mietittäessä konkreettisia keinoja tilanteen korjaamiseksi.

Ihmisen onni on tavoitteena juuri tällä hetkellä ajankohtainen ja tärkeä, sitä on syytä tavoitella. Ihmisellä on oltava aikaa myös levolle, itselleen ja perheelleen. Lapselle pitää antaa aikaa ja rakkautta, niitä ei voi korvata rahalla.

Hiljentymisen aikaa

Sunnuntai 28.3.2010 klo 22.01 - - ulla -

On palmusunnuntain ilta. Ikkunasta kun katsoo ulos, näkee harmautta, loskaa, märkää…se on kevättä nyt. Maisema näyttää vielä melko talviselta suurine lumikinoksineen, mutta kun kalenteria katsoo, niin ollaankin jo aika pitkällä keväässä. Tietänee sitä, että kevät jatkaa etenemistään pitkin harppauksin.  Tänään palmusunnuntaina on ollut virpojanoitia liikenteessä. Meille asti ei yhtään noitaa eksynyt, vaikka olinkin varautunut suklaamunilla . Ennen palkat ja lorut olivat toisenmoisia.

1920-luvulla virvottiin kuulemani mukaan jotenkin tähän tapaan:

Uuden vuoden, uuden varvan

sulle virpavitsan annan

enkä suurta palkkaa vaadi

enkä velkakirjaa laadi.

Palmusunnuntain jälkeen alkaa hiljainen viikko, joka päättyy pääsiäiseen. Se on monille meistä hiljentymisen aikaa.

Tämä kevät onkin nyt tuonut mukanaan aivan toisenmoisia asioita kuin aikaisemmat keväät koskaan ennen. Tässä olen uuden tilanteen edessä. Perjantaina Varsinais-Suomen Keskustan piirikokous asetti minut ehdokkaaksi seuraaviin eduskuntavaaleihin.  Olen saanut todella paljon kannustusta ehdokkuudelleni, ja tällainen luottamuksen määrä saa ihmisen nöyräksi. Tuntuu siltä, että nyt kaivataan uusia kasvoja ja uusia ajatuksia. Aivan kuten puolueen puheenjohtajakisankin kohdalla on todettu, aina silloin tällöin on aika, jolloin pitää mennä eteenpäin ja uudistua. Meillä perjantaina valittiin kaksitoista kokenutta ja asiansa osaavaa naista ja miestä. On hienoa nähdä, että nuoret ehdokkaat saivat kokouksessa hyvän kannatuksen. Kaksi paikkaa jäi vielä odottelemaan myöhempään ajankohtaan.

Alkava hiljainen viikko sopii hyvin omien ajatusteni kokoamiseen ja selkiyttämiseen. Sitten kun pääsiäinen on vietetty, on aika kerätä joukot saman pöydän ääreen ja lähteä viemään asioita eteenpäin toden teolla. Yksin ei kukaan pärjää, yhteistyö vie eteenpäin.

Kiitos teille kaikille jotka olette jo olleet mukana kannustamassa minua eteenpäin. Kaikki saatavissa oleva tuki tarvitaan, jotta saavutamme mahdollisimman hyvän, tavoitteiden mukaisen vaalituloksen.

Tuulta purjeisiin ja nokka kohti uusia haasteita...

Sunnuntai 21.3.2010 klo 19.06

Päätös on nyt sitten tehty. Olen päättänyt olla käytettävissä valittaessa ehdokkaita vuoden kuluttua käytäviin eduskuntavaaleihin. Olen harkinnut ehdokkuuttani pitkään, sillä kyselyjä asian tiimoilta on tullut pitkin vuotta. Lähipiiriltäni ja yhteistyökumppaneilta saamani kannustus ja tuki on ollut suurta.  En lähde mukaan itseni vuoksi.  Lähden kisaan mukaan siksi, että niin monet ihmiset ovat osoittaneet luottamustaan ja perustelleet, miksi haluavat minut mukaan. Viime perjantaina Salon seudun aluekokous valitsi minut ehdokasehdokkaakseen. Lopullisen päätöksen asiassa tekee piirikokous.

Olen ollut mukana päättämässä yhteisistä asioistamme jo hyvinkin pitkään. Lähes parikymmentä vuotta Kiskon kunnanvaltuustossa, useissa eri lautakunnissa sekä lopuksi myös kunnanhallituksessa ovat antaneet arvokasta kokemusta. Työ järjestelytoimikunnassa sekä Suomen suurimman kuntaliitoksen rakennustöihin osallistuminen oli  harvinainen haaste. Nykyisin istun Salon kaupunginvaltuustossa sekä sosiaali-ja terveyslautakunnassa kehittämässä uuden kaupungin palveluja ja toimintatapoja. Työ on haasteellista, sillä sosiaali- ja terveystoimi kattaa lähes puolet kaupungin budjetista.  Kuntaliiton valtuustossa aloitin viime vuonna. Se on arvokas näköalapaikka, jossa on tarjolla uusinta tietoa tämän yhteiskunnan asioista. Siellä on mahdollisuus luoda verkostoja ja yhteistyökuvioita myös valtakunnallisesti. Poliittista kokemusta siis on, mutta sen lisäksi myös tahtoa hoitaa asioita parhain päin.

Olen nyt aika hyvässä iässä, voisi melkein sanoa että nainen parhaassa iässä. En enää nuori, mutta ei vielä vanhakaan. Kolmen lapsen, sittemmin nuoren, äitinä oleminen on antanut arvokasta elämänkokemusta. Pitkäaikainen työskentely ensin mielenterveystyössä,  nykyisin yrittäjänä, on antanut monipuolista ja laajaa perspektiiviä tavallisen ihmisen elämään. Elämäni ei siten ole ollut pelkkää politikointia, vaan kosketuspintaa on vahvasti tavalliseen, arkiseen elämään. Katson sen suureksi vahvuudeksi kansanedustajan työssä. Eduksi luen lisäksi yhteistyökyvyn ja kyvyn tulla hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Politiikkahan nimittäin on hyvin pitkälle joukkuelaji. Puhumisen lisäksi on osattava kuunnella, ja vieläpä ymmärtää. Tästä mennään nöyrin mielin eteenpäin.

Ihmettelenpähän vaan taas...

Perjantai 12.3.2010 klo 13.58 - - ulla -

Taas joutuu pieni ihminen ihmettelemään ministeriemme aikaansaannoksia. Alkuviikosta ihmettelin Anne Holmlundin hätäkeskusratkaisua, tänään on hämmästystä herättänyt ministeri Lindénin ratkaisu siirtää pitkään julkisessakin keskustelussa ja valmistelussa ollut Ylen rahoitusmallin uudistaminen hamaan tulevaisuuteen. Syitä voi vain spekuloida. Onko kyseessä yksittäisen ministerin yksittäinen päähänpisto, vai onko pelissä muitakin panoksia?

Ministeri Lindén kertoi syyksi, että uudistuksella ei ollut riittävän yksimielistä parlamentaarista kannatusta. Käsittääkseni eduskunta on kuitenkin ollut yhtä mieltä uudistuksen tarpeellisuudesta. Toinen peruste oli se, että mediamaksun vaikutuksia vähävaraisille sekä erityisryhmille ei voitaisi kompensoida. Eilisellä vierailullamme Helsingin Säätytalolla emäntämme Liisa Hyssälä kuitenkin kertoi, että sosiaali- ja terveysministeriön asettamalla työryhmällä on ollut selkeä käsitys siitä, että kompensaatioon löytyy toimiva ratkaisu toimeentulotuen tai verojärjestelmien kautta. Eilisellä päätöksellä tuolta työryhmältä nykäistiin matto jalkojen alta.

Nykyinen tv-lupakäytäntö istuu huonosti nykypäivään. Nykyisellä systeemillä maksuja kerätään sen mukaan, kenellä sattuu olemaaan huoneensa nurkassa tv-vastaanotin. Nykyinen median kuluttaminen on kuitenkin paljon muuta kuin televisioruudun tuijottamista. Yhä useampi seuraa tv-ohjelmia netistä. Radion kuuntelu, uutisten seuranta, lastenohjelmat, urheiluohjelmat, kaikki tuo...Harva meistä voi oikeasti sanoa, että ei käytä lainkaan Ylen palveluja. Oma lukunsa on ammattiryhmä nimeltään televisiolupatarkastajat...tuntuu istuvan huonosti nykypäivään.

Voi vain kuvitella, millainen vaikutus Ylen rahoituksen rapauttamisella saattaa olla esimerkiksi maakuntien tasapuoliselle uutistarjonnalle ja tiedonvälitykselle. Tällä hetkellä tuo alueellinen tiedonvälitys toimii koko maassa Utsjoelta Hankoon. Ei-kaupallisen, puolueettoman median olemassaolon tarpeellisuus uutisten,  sivistyksen ja kulttuurin jakajana on nyky-yhteiskunnassa itseisarvo. Miettiä sopii, olisiko Ylen asioiden hoito ja valvonta parempi siirtääkin eduskunnan päätösvaltaan pois liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudesta. Tällaista on ehdottanut mm. Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Sasi.

On myös keskusteltu siitä, kumpi on parempi, mediamaksu vai budjettiorahoitus. Mediamaksu on saaanut paljon kritiikkiä osakseen. Asiat eivät lykkäämällä hoidu, vaan päätöksiä tarvitaan. Oli valittava käytäntö sitten kumpi tahansa, niin selvää on että nykyinen tv-lupakäytäntö on tullut tiensä päähän...

Kuluttaja on kuningas

Sunnuntai 7.3.2010 klo 21.05 - - ulla -

Kuluttaja on kuningas... tai niin on ainakin sanottu olevan. Viime aikoina vellonut maitokeskustelu on ryöpsähtänyt siitä tosiasiasta, että kauppa onkin ottanut päätösvallan kuluttajan puolesta.

Kyse ei ole siitä kumpi on parempaa, Ingmannin vai Valion maito. Kyse ei ole välttämättä maidosta ollenkaan. Tyytymättömyys kohdistuu lähinnä Ingmannin harjoittamaan tuontiin, jonka tarkoituksena on vain hintojen polkeminen. Onhan se erikoista, että ruotsalaista maitoa saa ostaa halvemmalla Suomesta kuin Ruotsista. Kyse on myös siitä, miten meillä yleensäkin suhtaudutaan kotimaiseen tuotantoon. Lähiruuan puolesta liputetaan juhlapuheissa, mutta käytäntö tuppaa kuitenkin olemaan toisenlainen. Usein tuntuu, että on vaikea löytää kaupan hyllystä sitä tuotetta jossa on joutsenmerkki tai avainlippu.

Eläinten hyvinvointi ja kohtelu on ollut suurennuslasin alla vahvasti viime aikoina. Uudet vaatimukset ja direktiivit koskien eläinten pitoa aiheuttavat kotieläintiloille paljon lisätyötä sekä kalliita investointeja. Lisäksi yksiköiden on oltava jatkuvasti suurempia kovassa globaalissa hintakilpailussa. Nämä kaksi asiaa on kovin vaikea sovittaa yhteen sen kanssa, että tuotettavien hyödykkeiden tulisi olla jatkuvasti myös edullisempia. Yhteiskunnassamme tuntuu olevan lakkokynnys melkoisen matalalla, jos ei haluttuja etuuksia muuten pystytä saavutamaan. Tämä ei onnistu kotieläintuotannossa. Eläimet on hoidettava joka tapauksessa. Omaa työtään arvostava suomalainen viljelijä ei myöskään helpolla heitä maitojaan protestiksi maahan, niin kuin keskieurooppalainen kollegansa saattaa tehdä. Keskieuroopan maissahan oma tuotanto on muutenkin yhteinen kansallinen ylpeyden- ja huolenaihe. Oma lukunsa on myös ilmastonmuutos ja paljon puhuttu hiilijalanjälki, joka kasvaa tuotteiden turhan kuljettamisen seurauksena.

Kyse ei ole pelkästään ruuasta, vaan suomalaisesta työstä ja työllisyydestä. Kierrättämällä euroa kotimaisissa, ja vieläpä oman paikkakunnan tuotteissa ja palveluissa, torjumme lamaa parhaiten. Näihin talkoisiin tarvitaan meitä kaikkia. Älä tue lamaa, osta kotimaista.

Nuorissa on tulevaisuus

Perjantai 12.2.2010 klo 11.29 - - ulla -

Viime aikoina on keskusteltu työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja työelämän laadun parantamisesta. Tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita ovatkin. Päähuomio on kohdistunut voimakkaasti työuran loppupäässä oleviin, kun on pohdittu miten saataisiin suuret ikäluokat pysymään pidempään työssä.  Toimenpiteet nostattavat vastarintaa, sillä jo saavutettuihin etuihin ei saisi koskea. 

Vähemmälle huomiolle sen sijaan on jäänyt väestönosa, joka on vasta työuransa alussa, ja jotka eivät noita etuja tule koskaan edes saavuttamaan nykyisessä laajuudessa. Nuorisotyöttömyys on jatkanut räjähdysmäistä kasvuaan. Monilla nuorilla on vaikeuksia sopeutua työelämän asettamiin vaatimuksiin. Useilla vaikeudet ovat alkaneet jo kotona ja koulussa, ja ovat siksi pudonneet koulutusyhteiskunnann rattailta. On puhuttu jopa 40 000 kadotetusta nuoresta, ja taantuman takia koulutuspaikkaa ja työtä vailla olevien nuorten määrä uhkaa vain jatkaa kasvuaan. Vuoden 2009 lopussa Salossakin oli yli 400 nuorta työtöntä.

Suomi on kovaa vauhtia vanhenemassa ja huoltosuhde muuttumassa koko ajan huonompaan suuntaan. Tulevaisuudessa olemme yhä riippuvaisempia nykyisestä nuorisostamme. Jokaista heistä tullaan tarvitsemaan olemassa olevia töiden tekemiseen ja myös luomaan uutta. Siinä on heille tulevaisuudessa suuri haaste ja  vastuu. Laman aikana on kannustettu työttömiksi jääneitä kouluttautumaan, jotta työllistymien kävisi jatkossa helpommin. Samalla pitäisi pystyä luomaan myös nuorisolle mahdollisuuksia päästä paremmin kiinni työelämään. Myös työharjoittelupaikat ovat usein kiven alla.

Salon kaupunki on nyt kaupunginjohtaja Rantakokon johdolla osoittanut nopeaa toimintaa tämän rakennemuutoksen kanssa. Uusi työvoiman palvelukeskus on lähtenyt ripeästi etenemään kohti toteutumistaan. Tässä yhteydessä on  kiinnitettävä erityistä huomiota myös nuoriin, sillä he luovat meille tulevaisuutta.

Nuoriso tarvitsee konkreettisia toimia joilla luodaan heille oikeita työpaikkoja ja niiden vaatimuksiin soveltuvaa koulutusta. He tarvitsevat puolestapuhujia, mutta myös ravistelijoita jotka potkivat heitä eteenpäion. Pumpulista on paha ponnistaa...

Etätyöstä kilpailuvaltti myös Salossa ?

Torstai 14.1.2010 klo 22.32 - - ulla -

Alkuviikolla Salon Seudun Sanomissa ( SSS 11.1 ) kerrottiin, miten Kemiönsaarella uskotaan, että etätyöstä tulee kilpailuvaltti, kunhan laman yli selvitään.  Kirjoitus oli mielenkiintoinen. Taalintehtaan konttorihotelli sijaitsee Kemiönsaaren kunnan omistamassa kiinteistössä. Vuokralaisia on riittänyt, ja kasvuun uskotaan. Hyvät tietoliikenneyhteydet houkuttelevat etätyöhön. Seuraavan päivän valtakunnan uutisissa kerrottiin, miten Salon kaupunki pyrkii rahapulassaan saamaan myyntiin ylimääräiset kunnantalot, jotka jäivät kuntaliitoksen tiimellyksessä tyhjilleen. Vain yhteen kunnantaloon on löytynyt mielekästä toimintaa.

Aloin päässäni sovitella yhteen näitä kahta uutisaihetta. Muistin miten eräässä strategiaseminaaritilaisuudessa puhuttiin siitä, miten luonnonarvoiltaan kauniin "järvien Salon" vahvuutena voisi tulevaisuudessa olla etätyöhön panostaminen.  Tämä on hyvä tavoite, joka pitäisi saada myös konkretian tasolle. On paljon työtä, jota nykytekniikalla voi tehdä missä tahansa. Kaikki kun eivät halua pakkautua kaupungin keskustaan, ja hyvät tietoliikenneyhteydet luovat etätyön tekemiselle tulevaisuudessa yhä paremmat mahdollisuudet, mahdollisuuden työskennellä omassa lähiympäristössä.  Näinhän me olemme linjanneet vihreän Salon strategiassakin: mahdollisuus asua ja tehdä työtä eri puolilla kaupunkia.

Ajatus on todella hyvä, mutta sen toteutumiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Tulevaisuudessa tietoliikenneyhteyksien vaatimaa valokuituverkkoa tuskin on mahdollista tuoda jokaiseen mummonmökkiin haja-asutusalueella. Tarvitaan siis hyvillä yhteyksillä varustettuja tiloja maaseudun lähitaajamaan. Niitä etätyön tekijät sekä pienyrittäjät voisivat sitten vuokrata. Tilojen käyttökustannukset tulisivat katettua tuolla toiminnalla.

Laman taittuessa meilläkin voisi olla kilpailuvalttina mahdollisuus tehdä etätyötä luonnonkauniissa ympäristössä.  Tuo mahdollisuus saattaisi olla vetovoimatekijä, joka houkuttelee myös uusia asukkaita paikkakunnalle. En suinkaan ole sitä mieltä, että tyhjistä kiinteistöistä on pidettävä kynsin hampain kiinni vaikka järkevää käyttöä niille ei löydy. Kannattaisikohan asioita kuitenkin  miettiä vielä tarkoin ja monelta kantilta ennen kuin pannaan myynti-ilmoituksia lehteen. Kun ne kerran on myyty, niitä on turha haikailla enää takaisin.

Jossain päin Saloa voisi sijaita vaikkapa konttorihotelli...

 

 

Uusi vuosi, uudet kujeet

Keskiviikko 6.1.2010 klo 18.11 - - ulla -

Vuosi vaihtui kipakan pakkasen kourissa. Tällaiseen emme ole viime aikoina tottuneetkaan. Aivan tulee lapsuusajan talvet mieleen. Silloinhan oli aina paljon lunta ja pakkasta. Tai ainakin se tuntuu siltä näin jälkeenpäin ajateltuna. Itse otin uuden vuoden vastaan Tammelassa, lapsuuskodissani, niinkuin monena vuonna ennekin.

Vuosi vaihtui hiukan surullisissa tunnelmissa, ja puheenaiheiksi nousivat  Espoon valitettavan tapahtuman seurauksena maahanmuuttajapolitiikka sekä mielenterveyspalvelujen saatavuus. Myös pääministerin ilmoitus puheenjohtajanpestinsä jättämisestä toi omat spekulaationsa alkuvuoden uutisvirtaan. Tuosta aiheesta keskustelu lienee vasta aluillaan, kun seuraajaehdokkaat ja muut asianosaiset  hakevat lähtöasetelmia.

Meillä Salossa alkoi toinen vuosi kuntaliitoksen jälkeen. Vuoden ensimmäinen kokous oli minun osaltani kaupungintalohanketta seuraavan työryhmän kokoontuminen. Koska hanke on nyt virallisesti hyväksytty tämän vuoden budjettiin, pääsee työ etenemään. Suunnitelmat ovat loppusuoralla ja rakentaminen alkanee alkukeväällä vanhojen rakennusten purkamisella. Hanke on herättänyt voimakasta kritiikkiä johtuen osaltaan huonosta taloudellisesta tilanteesta. Toisaalta, juuri tuosta tilanteesta johtuen on aika otollinen rakentamiselle; kustannustaso on tällä hetkellä alhainen. Lisäksi hanke tuo seudulle kaivattuja työpaikkoja. Nykyisellään monet kaupungin toiminnat sijaitsevat kalliissa ja epätarkoituksenmukaisissa vuokratiloissa. Näistä luopuminen tuo osaltaan säästöjä. Uudesta kaupungintalosta ei olla suunnittelemassa mitään elitististä monumenttia kaupungin johtoa varten niinkuin joissain kirjoituksissa on epäilty. Siitä on tarkoitus muovautua monikäyttöinen kokoontumistila myös kaupunkilaisten moniin tarpeisiin.

Mielenkiintoinen ja työntäyteinen vuosi on varmasti tulossa.  Näillä ajatuksilla uudelle vuosikymmenelle.