Työn tekeminen kannattavaksi

Lauantai 21.3.2015 klo 17:54 - - ulla -

Työn tekemistä, sekä sen vastaanottamista että teettämistä, tulee poliittisilla päätöksillä helpottaa , ei vaikeuttaa.  On aina parempi sekä ihmisen itsensä että yhteiskunnan kannalta, että on työtä ja tekemistä.  Joutenolo ei ole hyväksi.  Nykyinen järjestelmä ei ole riittävän kannustava. Sosiaaliturvajärjestelmäämme tulisi yksinkertaistaa ja kehittää niin, ettei työn vastaanottamisesta rangaistaisi. Tässä voisi olla apuna perustulo. Perustulon päälle tuleva palkka ei laskisi perustulon määrää, jolloin myös pätkätöiden vastaanottaminen olisi kannattavaa. Salon seutukunta voisi olla sopiva alue perustulokokeilulle. Oli malli sitten mikä tahansa, on meidän luotava sellainen sosiaaliturvan ja verotuksen yhdistävä järjestelmä, joka on riittävä ja kannustaa ihmisiä työntekoon. 

Työttömyyden torjumisen sijaan Suomessa pitäisi enemmän keskittyä työllisten määrän lisäämiseen.  Viime vuosina ovat uudet työpaikat syntyneet lähinnä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Uskon, että juuri ne ovat avainasemassa, kun laitamme Suomea kuntoon. Yrityksissä on olemassa valtavasti tekemätöntä työtä, jos vain työllistämisen riskejä voitaisiin pienentää.  Alkavalla vaalikaudella on siksi panostettava työllistämisen helpottamiseen sekä riskien minimointiin. Ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen pitäisi löytyä kannusteita ja byrokratiaa vähentää. Koeaikaa tulisi pidentää, jotta virherekrytoinnin pelko pienenisi.  Joustavuutta ja paikallista sopimista pitäisi mahdollistaa silloin, kun yhteinen tahto on paikallisesti löydettävissä. Kaikki keinot käyttöön, sillä työ luo uutta työtä!

2 kommenttia . Avainsanat: työ, yrittäjyys, perustulo

Asetus ja synnytys - Miten tähän tultiinkaan

Sunnuntai 22.2.2015 klo 12:25 - - ulla -

Ensi maanantaina Salon valtuusto päättää, sitoutuuko se jatkamaan synnytystoimintaa Salon sairaalassa ja myöntämään toimintaan tarvittavat lisäresurssit erikoissairaanhoitoon. Lopputulos lienee selvä, mutta miten tähän tilanteeseen on ylipäätään tultu?

Viime vuoden syyskuussa maan hallitus peruspalveluministeri Susanna Huovisen johdolla allekirjoitti päivystysasetuksen. Asetus tuli muilta osin voimaan 1.1.2015, synnytystoiminnan osalta 1.6.2015. Hallitus sopi asetuksen tiukentamisesta ja esim. synnytysosastojen pudotuspelin vauhdittamisesta tuhannen synnytyksen vaatimuksella. Tämän oli tarkoitus olla yksi keino säästää kuntien rahoja. Perimmäinen tavoite näyttää kuitenkin olleen toimintojen voimakas keskittäminen yliopistollisiin keskussairaaloihin. Silmiinpistävää on ollut se, että samaan aikaan kun hallitus on tuota keskittämisasetusta valmistellut, ovat samojen puolueiden vaikuttajat näyttävästi vastustaneet noita muutoksia paikallisella tasolla.

Ministeriöllä ei lopulta riittänyt rohkeutta viedä uudistustaan loppuun asti, vaan se myönsi poikkeuslupia sekä synnytyksiin että perusterveydenhuoltoon sitä hakeneille yksiköille. Näin saatiin vastuu tästä ”likaisesta työstä”, eli toimintojen keskittämisestä, vieritettyä kuntien harteille. Ahtaasti tulkittuna asetus ei uhkaa vain synnytystoimintaa, vaan koko aluesairaaloiden kehittämistä. Loppujen lopuksi tuosta operaatiosta jäi kunnille erittäin suuri lisälasku.

Tällainen voimakas ja nopeasti toteutettava keskittäminen tuo väistämättä ongelmia. Päivystysasetuksen toteuttamisessa ja tulkinnoissa olisi paremmin otettava huomioon kunkin sairaanhoitopiirin ominaispiirteet. Asetuksen myötä potilaitten lisääntyvistä kuljetuksista tulee suuria kustannuksia, jos kaikki päivystys keskitetään keskussairaaloihin. Matkakulut, aikataulut ja saattajien ajankäyttö olisi myös otettava tuossa kokonaisuudessa huomioon. Tästä lisääntyneestä ambulanssirumbasta sekä potilaiden turhasta siirtelystä on jo nähty esimerkkejä meillä Salossakin.

Paikalliset valmiudet on syytä ottaa täyteen käyttöön. On tarkkaan kartoitettava aluesairaaloiden ja terveyskeskusten resurssit sekä kokemus, ja käytettävä ne järkevästi. Päiväaikainen akuuttilääketiede on syytä säilyttää aluesairaaloissa, jotta palveluketjut saadaan joustaviksi, ja asiakkaiden turhasta pompottelusta päästään. Erikoisalojen sisällä vastuulääkäreiden ja –hoitajien on valvottava tiedonkulkua ylhäältä alas ja päinvastoin niin, että kaikki tietävät miten potilaita hoidetaan ja päällekkäisyyksiltä vältytään.

Tuvallisuusnäkökulma sekä kriisivalmius ovat tässä ajassa vakavasti otettavia näkökulmia, eikä liiallinen keskittäminen ole siksikään järkevää.  Kriisitilanteisiin on varauduttava, eikä ”kaikkia munia ole syytä laittaa samaan koriin”. Aluesairaalat voivat hankalissa tilanteissa toimia hyvinä varajärjestelminä.

Tähän asti hyvin toiminutta järjestelmää ei kannata täysin romuttaa. Herää kysymys, olisiko koko asetusta tarkasteltava vielä uudelleen?

(Kirjoitus on julkaistu SSS 21.2.2015)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivystysasetus, synnytys

Metsän poika tahdon olla...

Maanantai 21.4.2014 klo 21:53 - - ulla -

Kaupunginhallitus linjasi viime viikolla äänestyksen jälkeen lausunnossaan Teijon kansallispuistohankkeesta lautakunnan esityksen mukaan, että metsästystä ja kalastusta pitäisi voida harjoittaa alueella myös tulevaisuudessa. Tämä ei kuulemma luonnonsuojelulain mukaan ole mahdollista missään tilanteessa, vaan kaupungin lausunto tulisi kaatamaan koko hankkeen.

Ei pidä paikkaansa. Lakiin voidaan kyllä tehdä poikkeamia kun niin halutaan. Niin tehtiin eduskunnassa Selkämeren kansallispuiston kohdalla. Selkämeren kansallispuistossa on luonnonsuojelulain 13 §:n rauhoitussäännösten estämättä sallittu harmaahylkeen metsästys. Kansallispuistoon liitettävillä yleisillä vesialueilla harmaahylkeen metsästys on sallittu siten kuin metsästyslain (615/1993) 7 ja 10 §:ssä säädetään. Koloveden kansallispuistossa on käsittääkseni hirvenmetsästys sallittu paikallisille poikkeamalla.

Asetuksella voidaan laista poiketa myös tässä paikallisolosuhteet  ja Perniön alueen runsas hirvikanta huomioon ottaen. Keskustelin asiasta MMM:n ylitarkastajan kanssa. Hänen mukaansa ei ole mitään ongelmaa toimia lain puitteissa kaupungin antaman lausunnon mukaan jos niin halutaan. Kyse on ympäristöministeriön tiukasta linjasta, joka minun korvissani kuulostaa uhkailulta.

Nyt ministeriö suosii tiukkaa linjaa, ja myöhemmin todennäköisesti tässäkin joudutaan kankeaan poikkeuslupamenettelyyn. Ainakin byrokratiaa saadaan pidettyä yllä ja suurta virkamieskoneistoa työllistettynä.

Riistaeläinten hallitsematon lisääntyminen tuollaisessa reservaatissa tulee aiheuttamaan metsätuhoja, uhkaamaan luonnon monimuotoisuutta sekä tuomaan ongelmia liikenteelle. Siitä kärsii siis myös itse kansallispuiston luonto. Tästä on jo kokemusta muualta Suomesta.

Monin paikoin Suomessa näitä ongelmia ehkäistään siten, että metsästystä jatketaan kankean poikkeuslupakäytännön turvin. Paikoin ympäristökeskus on joutunut kehottamaan seuroja lisäämään metsästystä kansallispuistojen läheisyydessä eläinkantojen liiallisen kasvun vuoksi.  Sipoonkorvessa on saanut metsästää  kolmen vuoden siirtymäajan puitteissa, ja nyt ollaan harkitsemassa, pitäisikö sitä jatkaa myös siirtymäajan jälkeen.

Kuten olen jo aiemmin todennut, en halua olla kaatamassa tätä Kansallispuistohanketta. Kaupunginhallitus tulee ilmeisesti käsittelemään asiaa uudelleen. Nähtäväksi jää, mikä on lopputulos silloin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Teijo, kansallispuisto, metsästys

Hoivatyötä riittää, riittääkö työlle tekijöitä?

Tiistai 18.1.2011 klo 12:10 - - ulla -

Väestö ikääntyy voimakkaasti meillä Suomessa niin kuin muuallakin. Yhä huonokuntoisempana asutaan omassa kodissa tai palvelutalossa. Ikääntyessä ja toimintakyvyn heiketessä tarvitaan apua arkielämän sujumiseksi. Henkilökohtainen apu vaikeavammaisille tuli osaksi kuntien vammaispalveluja vuonna 2009, ja laajeni edelleen tämän vuoden alussa.

Tämä kaikki aiheuttaa lisääntyvää hoivan tarvetta. Samaan aikaan hoitohenkilöstön määrä vähenee. Työmarkkinoille tulijoiden määrä ei kata eläköityvien työntekijöiden jättämää aukkoa. Sosiaali- ja terveyssektorilla on siten tulevaisuudessa tiedossa melkoinen pula työvoimasta.

 

Suuntaus on ollut pitkään sellainen, että sosiaali- ja terveyspalveluihin, esimerkiksi juuri vanhustenhuoltoon, halutaan yhä koulutetumpaa henkilöstöä. Hoidettavien muuttuessa yhä huonokuntoisemmiksi muutetaan lähihoitajien vakansseja sairaanhoitajiksi. Tällöin perustason hoivatyön tekemiseen ei tahdo löytyä tekijöitä lainkaan, ja lähihoitajien taakka kasvaa. Sektorilla on paljon tukipalvelutehtäviä jotka eivät vaadi pitkää hoitajan koulutusta. Sukkien ja liinavaatteiden lajittelu, vanhuksen tai vammaisen avustaminen arkirutiineissa eivät vaadi sairaanhoitajan tutkintoa. Nämäkin työt tarvitsevat silti tekijänsä.

Hoiva-avustajien kouluttamisesta on kaavailtu helpotusta tähän tilanteeseen. Heille ollaan nyt kehittämässä soveltuvaa ammatillista koulutusta. Näin voidaan lyhyemmällä koulutuksella saada lisää auttavia käsipareja tärkeään ja yhä lisääntyvään hoivatyöhön.

Samalla luotaisiin mahdollisuus lähteä kouluttautumaan työelämään silloin kun resursseja pitkään koulutukseen ei ole, tai työllistyminen on muuten vaikeaa.  Koulutus voisi myös avata mahdollisuuden jatko-opintoihin lähihoitajaksi, ja siten olla omalta osaltaan edistämässä esimerkiksi vaikeasti työllistyvien nuorten sijoittumista työelämään matalammalla kynnyksellä.

Pohdittavaakin asiassa vielä on. Määrittelyä vaatii hoiva-avustajan tehtäväalue ja osaamisvaatimukset sekä työn vastuut ja velvollisuudet. Lisäksi on selvitettävä hoiva-avustajan tehtävien suhde henkilöstömitoitusta koskeviin suosituksiin. On myös huolehdittava siitä, että työ pystyy turvaamaan tekijänsä toimeentulon. Selvää kuitenkin on, että näitä auttavia käsipareja tulevaisuudessa tarvitaan, ja asiaan on paneuduttava sekä työkentällä, että koulutuksen piirissä.

5 kommenttia . Avainsanat: hoiva-avustaja, koulutus, hoivatyö

Terveisiä kesäfestareilta!

Tiistai 13.7.2010 klo 18:32 - - ulla -

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Turun Ruissalossa muutaman tuhannen muun kanssa. Jo olikin korkea aika. Kyseinen tilaisuus, joka on toiseksi vanhin eurooppalainen rockfestivaali, ei ole montaakaan vuotta nuorempi kuin minä. Kuitenkin vasta nyt sain raahattua itseni paikalle, vaikka useana vuonna aiemmin se on mielessä pyörinyt. Tässä nyt on se rikkaus, että kun lapset kasvavat riittävän isoiksi, he sivistävät vanhempiaan mm. viemällä heitä tilaisuuksiin joihin ei muutoin tulisi lähdettyä.

Katselin tapahtumaa jossain mielessä kuin ulkopuolisen silmin, sen verran koin olevani keskimääräistä kävijää varttuneempi. Valtaosa festariyleisöstä oli nuorisoa. Tunnelma oli lämmin, monessakin mielessä. Jäin taas kerran miettimään sitä, että missä vaiheessa niistä ihanan suloisista pikkulapsista kasvaa niitä hankalia, paikkoja särkeviä häirikkönuoria, joista usein kuulee asenteellisestikin puhuttavan. Olisiko jo aika antaa nuorille tässä yhteiskunnassa se arvo, joka heille kuuluu. Olisi todella hyvä muistaa, että meillä ei ole varaa menettää tuota tulevaa sukupolvea.

Porvoon ikävän ampumatapauksen jälkeen nyt kesällä on puhuttu siitä, miten tällaiset tapaukset juontavat usein juurensa syrjäytymisestä jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Sitä vastaan on tehtävä kaikki mitä voidaan. Tässä on yhteiskunnalla tärkeä roolinsa. Koulu on paikka, jossa voidaan havainnoida ja puuttua asioihin ajoissa. Nykyään se on vaikeaa sen vuoksi, että opettaja saattaa huomata joutuvansa syytettyjen penkille nostaessaan esille ongelmia. Mielestäni olisi aika palauttaa opettajille sitä arvostusta ja valtaa, mitä he tarvitsevat työssään opettaessaan lapsille ja nuorille oikean ja väärän rajaa, sekä toisten kunnioitusta. Se ei onnistu, jos kaikki välineet on otettu pois. Opettajan pitää voida puuttua asioihin silloin kun siihen on tarvetta. Nuoret tarvitsevat auktoriteetteja. Auktoriteettien lisäksi he tarvitsevat kannustusta, ja myös paljon positiivista palautetta sekä hyväksyntää ja kiitosta silloin kun on sen aika.

Ruissalosta kotiin tullessani tunsin kyllä ylpeyttä nuoristamme taas kerran. Juhliminen oli rentoa mutta asiallista. Häiriköitä ei näkynyt, eikä juuri montaa liian humalaistakaan. Tulin taas kerran siihen lopputulokseen, että suomalaiset nuoret ovat pääsääntöisesti oikein fiksua väkeä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuoriso, syrjäytyminen

Nuorissa on tulevaisuus

Perjantai 12.2.2010 klo 11:29 - - ulla -

Viime aikoina on keskusteltu työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja työelämän laadun parantamisesta. Tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita ovatkin. Päähuomio on kohdistunut voimakkaasti työuran loppupäässä oleviin, kun on pohdittu miten saataisiin suuret ikäluokat pysymään pidempään työssä.  Toimenpiteet nostattavat vastarintaa, sillä jo saavutettuihin etuihin ei saisi koskea. 

Vähemmälle huomiolle sen sijaan on jäänyt väestönosa, joka on vasta työuransa alussa, ja jotka eivät noita etuja tule koskaan edes saavuttamaan nykyisessä laajuudessa. Nuorisotyöttömyys on jatkanut räjähdysmäistä kasvuaan. Monilla nuorilla on vaikeuksia sopeutua työelämän asettamiin vaatimuksiin. Useilla vaikeudet ovat alkaneet jo kotona ja koulussa, ja ovat siksi pudonneet koulutusyhteiskunnann rattailta. On puhuttu jopa 40 000 kadotetusta nuoresta, ja taantuman takia koulutuspaikkaa ja työtä vailla olevien nuorten määrä uhkaa vain jatkaa kasvuaan. Vuoden 2009 lopussa Salossakin oli yli 400 nuorta työtöntä.

Suomi on kovaa vauhtia vanhenemassa ja huoltosuhde muuttumassa koko ajan huonompaan suuntaan. Tulevaisuudessa olemme yhä riippuvaisempia nykyisestä nuorisostamme. Jokaista heistä tullaan tarvitsemaan olemassa olevia töiden tekemiseen ja myös luomaan uutta. Siinä on heille tulevaisuudessa suuri haaste ja  vastuu. Laman aikana on kannustettu työttömiksi jääneitä kouluttautumaan, jotta työllistymien kävisi jatkossa helpommin. Samalla pitäisi pystyä luomaan myös nuorisolle mahdollisuuksia päästä paremmin kiinni työelämään. Myös työharjoittelupaikat ovat usein kiven alla.

Salon kaupunki on nyt kaupunginjohtaja Rantakokon johdolla osoittanut nopeaa toimintaa tämän rakennemuutoksen kanssa. Uusi työvoiman palvelukeskus on lähtenyt ripeästi etenemään kohti toteutumistaan. Tässä yhteydessä on  kiinnitettävä erityistä huomiota myös nuoriin, sillä he luovat meille tulevaisuutta.

Nuoriso tarvitsee konkreettisia toimia joilla luodaan heille oikeita työpaikkoja ja niiden vaatimuksiin soveltuvaa koulutusta. He tarvitsevat puolestapuhujia, mutta myös ravistelijoita jotka potkivat heitä eteenpäion. Pumpulista on paha ponnistaa...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuoriso, työttömyys, rakennemuutos